Tälläkin sivustolla mainitaan usein nimeltä jokin vaunutyyppi. Vaunujen valmistajat ovat viime vuosina tuotteistaneet vaunutuotantoaan luomalla tuotemerkkejä. Tällä pyritään toisaalta luomaan yrityksille myös kansan keskuudessa tunnettua imagoa mutta tärkeätä on myös pyrkimys tuotannon rationalisointiin. Tavoiteena on valmistaa samanlaisia tai ainakin samoista osista koottuja vaunuja eri kaupunkeihin. Näin vaunujen hinnat saadaan laskemaan ja toimitusajat lyhenemään.
Vaunujen tuotteistaminen on johtanut joissain tapauksissa sekaviin tilanteisiin osaltaan siksi, että maailman kiskokalustoteollisuus on 2000-luvulla keskittynyt vahvasti. Tällä hetkellä tärkeimmät Euroopan markkinoilla tunnetut vaunujen toimittajat ovat Alstom, Bombardier, Siemens ja Stadler. Sellaiset 1900-luvun tunnetut nimet kuin AEG, Asea, Düwag, LHB ja Waggon Union ovat kadonneet osaksi suurempia yrityksiä. Esimerkiksi Helsingin Variotramit ostettiin Adtranzilta, ne toimitti Bombardier mutta nykyään Variotramit olisi ostettava Stadlerilta.
Suuntaa antava esitys teollisuuden keskittymisestä on seuraava:
Alstom: ACEC Transport, Ateinsa, LHB, De Dietrich, Metcam, MTM, SEL
Bombardier: Adtranz (= ABB (= ASEA, BBC), AEG, LEW Hennigsdorf, MAN, Schindler, Waggon-Union, Sorefame, Strömberg), ANF, DWA (= Ammendorf, Waggonbau Bautzen, Görlitz, Niesky), Elin, Talbot, Vevey
Siemens: Düwag, Integra, Matra, SGP
Teollisuuden rakennemuutos on seurausta maailmanmarkkinoiden avoimuudesta ja etenemisestä kohti globaalia vapaakauppaa. Ennen oli tavallista, että raitiovaunut ostettiin ”omalta” tehtaalta. Suomessa oli itsestään selvää, että vaunujen valmistaja oli Karia tai myöhemmin vain Valmet ja sähkötekniikan toimitti Strömberg. Jos tekniikka ei ollut omassa hallinnassa, hankittiin ulkomainen lisenssi, mutta valmistus tehtiin Suomessa. Valmetin Nr-vaunut ovat periaatteessa muunnos Düwagin GT6-nivelvaunusta. Saksassa markkinat olivat suuret ja valmistajia oli useita. Esimerkiksi Düwag oli hovihankkija Ruhrin alueella ja MAN etelämpänä Nürnbergissä.
Huolimatta kaupan muodollisesta avoimuudesta ja sopimuksista syrjimättömästä kaupankäynnistä EU:n sisällä ja useiden muidenkin teollistuneiden maiden kesken, raitiovaunujen kauppa Euroopassa on edelleen hyvin ”kotimaista”. Eikä tilanne ole edes juurikaan muuttunut viimeisen 30 vuoden aikana, jolloin raitioteiden renessanssi on tuonut satakunta uutta raitiotiekaupunkia Eurooppaan.
Niissä maissa, joissa on omaa raitiovaunuvalmistusta, kotimainen teollisuus hallitsee markkinoita. Selkeästi tämä näkyy Ranskassa Alstomin ylivoimaisena asemana, Puolassa Pesan ja Solariksen markkinajohtajuudessa ja Espanjassa myös omien tehtaiden vahvuudessa. Saksassakin maan omat tehtaat hallitsevat markkinoita, vaikka se ei näy selvästi. Sillä saksalaiset raitiovaunutehtaat ovat päätyneet useiden kansainvälisten konsernien omistukseen. Vaunut siis myydään ulkomaisten yritysten nimillä, mutta tehdään ehkä omassa kotikaupungissa.
Markkinoita hallitsevat muutamat tuotemerkit. Vielä kymmenkunta vuotta Combino (Siemensin merkki) oli markkinajohtaja, nykyään markkinajohtaja on Citadis (Alstomin merkki). Lähes kaikki valmistajat nimeävät vaununsa. Esimerkiksi PESAn vaunuja ovat Jazz, Twist ja Swing. Yhteinen brändi tulee kevyestä musiikista. Voi sanoa, että nyt on palattu siihen, mistä 1800-luvun lopulla aloitettiin. Suomeenkin ostettiin silloin vaunut tunnetuilta valmistajilta ja mallit olivat samoja, mitä tehtaat tekivät muihinkin kaupunkeihin.
Artic on Transtechin Helsinkiin myytyjen raitiovaunujen tuotenimi.
Citadis on Alstomin matalalattiaisen moninivelvaunun tuotenimi. Citadis on 2010-luvun raitiovaunumallien markkinajohtaja.
Combino on yksi tunnetuista ja moniin kaupunkeihin 2000-luvun vaihteen aikaan toimitetuista matlalattiakonsepteista.
Eurotram, yksi futuristisimmista raitiovaunumuotoiluista. Vaunu tuli tunnetuksi Strasbourgin uudesta raitiotiestä.
Düwag B100S. Ensimmäiset Stadtbahn B -vaunut, joista tuli uudistuneen raitioliikenteen standardivaunusarja 1970-luvulla.
Düwag GT6, nivelraitiovaunun käsitteeksi luonut eurooppalainen perusraitiovaunu.
Düwag GT8-100C, maailman ensimmäinen kaksivirtaraitiovaunujen sarja, ns. Karlsruhen mallin luoja.
Regio Citadis. Ensimmäinen laajassa mitassa valmistettu hybridiraitiovaunu, jossa on dieselkäytön mahdollisuus.
Tatra KT4, itäeurooppalainen nivelvaunustandardi.
ULF. Maailman matalalattiaisin vaunu, joka on suunniteltu Wienin kaupunkiin.
Variotram, Saksassa yleisemmin tunnettu nimellä Variobahn. Ensimmäinen Helsingin matalalattiavaunu.
Paluu alkuun. Paluu aloitussivulle.
Sivu on luotu 12.4.2007 / AA. Viimeisin päivitys 22.7.2015 / AA.