Budapestin
joukkoliikennejärjestelmä
Takaisin Kaupunkiliikenne-pääsivulle
Maanalainen
Földalatti – alkuperäinen maanalainen
Budapest on ensimmäinen Manner-Euroopan kaupunki, jossa on maanalainen rautatie. Budapestissa sen nimi on juuri sitä, mutta unkarinkielellä: Földalatti vasut. Földalatti avattiin liikenteelle vuonna 1896 juhlistamaan Unkarin valtakunnan tuhatvuotista historiaa. Földalatti johti kaupungin keskustasta uutta Andrássy út -bulevardia Millenium-puistoon, joka rakennettiin muistomerkkeineen ja arvorakennuksineen tätä juhlaa varten.
Földalattin rakentamisen aikaan Budapestissä oli jo laaja raitioliikenneverkko sekä esikaupunkiradat eli Hév-lähiliikennejunat. Sähkökäyttöinen maanalainen oli vielä uutta, ja sellaisia suunniteltiin monissa suurkaupungeissa. Unkarissa haluttiin osoittaa teknistä taituruutta, ja siksi päädyttiin maanalaiseen. Etuna pidettiin sitä, ettei Andrássy-bulevardille tarvinnut rakentaa raitiotietä, vaan se voitiin jättää rauhallisemman liikenteen käyttöön. Nykynäkökulmasta tämä on valitettava virhe, sillä Andrássy on nyt varsinainen moottorikatu, jolla vehreydestä ja rauhallisuudesta ei ole mitään tietoa runsaan autoliikenteen melussa.
Andrássy út -kadun rauhasta, jonka maanalainen sille jätti, ei ole nykyään mitään jäljellä, kun katu sivukatuineen on täynnä autoja. Asemien sisäänkäyntien koristeeliset rakennuksetkin on hävitetty jo 1930-luvulla. Kuva 29.6.2006/AA.
Földalatti on rakennettu välittömästi kadunpinnan alapuolelle, vain noin 3 metriä katutasoa alemmaksi. Asemille johtavatkin siten vain lyhyet portaat. Laituri on noin 30 cm. kiskon pinnan yläpuolella, vaunun lattiakorkeus on 470 mm. Vaunut ovat hyvin matalia, vain 2,6 metriä korkeita ja ilmajohtokin on niin matalalla, että siihen melkein ylettyisi, jos se olisi laiturin päällä. Järjestelmän korkeus päätettiin näin matalaksi asukkaiden toiveesta.
Sivun alkuun.
Kalusto
Földalattin alkuperäinen kalusto oli käytössä vuoteen 1973, eli lähes 80 vuotta. Elinaikanaan ne saivat uudet telit kahdesti, 1920-luvulla ja vuonna 1960. Kapasiteetin lisäämiseksi hankittiin 1959–1960 kaikkiaan 16 kappaletta 2-akselisia ohjausvaunuja.
Vain yksi vaunu hävitettiin vuonna 1955. Se oli alkuperäisen vaunusarjan vaunu 20, joka tehtiin kuninkaalliseksi vaunuksi, jolla kuningas Frans Josef avasi Földalattin 2.5.1896 ja salli käyttää nimeään rautatieyhtiön nimessä. Vaunu 20 oli museoitu, mutta otettiin toisen maailmansodan jälkeen museosta ja muutettiin liitevaunuksi. Nyt vaunusta on jäljellä vain muutamia koristeosia ja pienoismalli mittakaavassa 1:25.
Pienoismalli moottori- ja ohjausvaunun muodostamasta Földalatti-junasta sellaisena, kuin junat olivat vuoteen 1973. Kuva Földalatti-museosta Déak Ferenc tér -asemalta 27.6.2006/AA.
Nykyisin käytössä olevista junista 21 junaa valmistettiin 1971–1973. Junat on tehty Unkarissa.
Nykyiset junat ovat 8-akselisia matalalattiaisia 2-nivelvaunuja. Tekniikka on sijoitetu nivelten kohdalle, joten vaunuun muodostuu kolme erillistä matkustamoa. Istumapaikkoja on 48, seisomapaikoja 113 laskettuna 4 hlö/m2. Virroitus on ilmajohdosta. Vaunujen leveys on 2,22 metriä. Vaunun ja laiturin pituus on 30 metriä. Normaaliliikenteen vuoroväli on 3 minuuttia. Tästä voi laskea Földalattin kapasiteetiksi 3220 matkustajaa tunnissa suuntaan.
Sivun alkuun.
Asemat
Földalattin pohjoispää Millenium-puistossa oli alun perin avorataa, jolla oli kaksi asemaa. 1970-luvun alussa rataa jatkettiin vajaa 2 kilometriä pohjoiseen, ja avorataosuus puistossa siirrettiin maan alle. Muut kuin kaksi pohjoisinta asemaa ovatkin kauniisti alkuperäistä tyyliä mukaillen korjattuja, mutta pohjoiset asemat edustavat tyyliltään tylsää neuvostometroa, jota rakennettiin samaan aikaan.
Földalattin Opera-aseman sisäänkäynti laituritasolla. Tyyli on sama kaikilla alkuperäisillä asemilla. Kuva 27.6.2006/AA.
Földalattin varikko sijaitsee pohjoisessa Mexicói út -aseman vieressä. Alue on luonnollisesti yleisöltä suljettu, mutta verkkoaidan takaa voi nähdä Földalattin junia kokonaisina päivänvalossa.
Sivun alkuun.
Sivu on tehty 5.7.2006 / AA
