Berliinin raideliikenne
		Takaisin Berliinin pääsivulle Takaisin Kaupunkiliikenne-pääsivulle
	Raitiotiet | Raideliikenne | Maanalainen | Pikaradat | Kaluston modernisointi | Vertailu Helsinkiin Kiintoisaa muuta tietoa: Raitioliikenteen historiaa | Naapurikylien raitioteitä

Pikaraitiotiemäinen katuraitiotie

Raitiotiet perustettiin Berliiniin jo 1865. Spree-joen tunnelia lukuun ottamatta radat rakennettiin ajan tapaan kaduille. Nykyinen rataverkko sijaitsee valtaosaltaan edelleen kaduilla, mutta erittäin usein kadun keskellä viherkaistalla tai reunuskivin muusta liikenteestä erotettuna. Risteyksissä rata kulkee katualueella. Aleksanderplaz on suuri aukio, jossa rata kulkee kahden pysäkin välin jalankulkualueella.

Linjojen kohteina olevilla esi- tai naapurikaupunkialueilla matkustajat viedään perille kävelyalueille ja pikkukaduille. Siksi yhteydet raitiovaunuin ovat usein jopa nopeampia kuin metrolla tai pikaradoilla, jotka edellyttävät vaihtoa tai pitkähköä kävelymatkaa.

Linjojen rakenne on tyypillisesti kolmiosainen. Keskusta-alueella linja on kadulla ja pysäkkejä on taajaan. Keskustan reuna-alueilla on runsaasti leveitä 4-kaistaisia katuja, joilla pysäkkien määrä on ydinkeskustaa harvempi. Keskustan ja lähiöiden tai naapurikaupunkien välillä rata on omalla kaistallaan autoliikenteen häiritsemättä. Pysäkkejä on harvaan. Linjan loppupäässä pysäkit tihenevät, ja rata kulkee usein muun liikenteen seassa. Joillain linjoilla loppupää on jopa yksiraiteinen.

Tyypillinen nopea rataosa esikaupungin pääkadun keskellä. Liikennöintinopeus on 60 km/h kuten metrojunilla tunneleissa. Raide on tehty kuten rautatieraide, ja ilmajohto on ripustettu kannatinlangalla.

Vaunujen suurin nopeus on 60 km/h, ja sitä myös käytetään radan sijaitessa omalla kaistallaan. Tällöin rata on rakennettu rautatien tapaan. Rataa ei ole päällystetty, vaan pölkyt ovat näkyvissä. Ratageometria on juoheva ja ilmajohto ripustettu kannatuslangalla.

Berliinin raitiotiet siis ilmenevät pikaraitiotien kolmessa olomuodossa. Vain tunneliosuudet puuttuvat.

Raitiovaunun nopeus riippuu ensisijaisesti radasta. Berliinissä uusi rata on rakennettu käyttäen siirtymäkaarteita, eli raiteen kaarevuus muuttuu suorasta kaarelle portaattomasti, kuten kuvasta näkee. Siirtymäkaarteen ansiosta vaunu ei kaarteen alkaessa ja päättyessä nykäise sivusuunnassa. Käytössä on vielä paikoin vanhaa kiskotusta, jossa siirtymäkaarteita ei ole - kuten Helsingin raitioteillä - ja ero matkustusmukavuudessa on selvästi havaittavissa.

Raitiovaunun pysäkki on vaunun lattian tasalla oleva laituri ja pitkähkö katos istuimineen. Katoksesta ja valaistusta informaatiopylväästä löytyvät ympäristökartta, reittikartat ja pysäkkiaikataulut.

Paluu sivun alkuun.