 |
Berliinin raideliikenne |
 |
|||
Raitiotiet | Raideliikenne
| Maanalainen | Pikaradat
| Kaluston modernisointi
| Vertailu Helsinkiin |
|||||
Berliinin raitiotieliikenne käynnistyi 1865 hevosvetoisena. Maailman ensimmäinen sähköraitiotie aloitti 2,4 km:n linjalla vuonna 1881. Käyttöjännite oli 180 V tasavirtaa, jonka vaunu sai pienoisrautateiden tapaan kiskoista. Sähkön käyttö laajassa mitassa alkoi kuitenkin vasta 1985 ja viimeinen hevoslinja lopetti 1902.
Aluksi raitioliikennettä harjoitti useita yrityksiä, joilla oli erilliset rataverkot. 1920 erilliset yhtiöt yhdistettiin. Samaan yhtiöön liitettiin 1929 myös 1902 perustettu Berliinin ilma- ja maanalaisratayhtiö (Gesellshaft für Hoch- und Untergrundbahnen in Berlin) eli Berliinin metro, ja syntyi Berliinin Liikennelaitos, BVG.
Raitioteillä oltiin kiinnostuneita kapasiteetin kasvattamisesta jo 1910-luvulla. Berliinissä kokeiltiin nivelvaunua, joka oli kahden 2-akselisen vaunun yhdistelmä. Liikenteeseen hankittiin kuitenkin 235 kappaletta 4-akselisia Maximum-vaunuja, joissa oli vain 2 moottoria ja vetävää akselia, koska vaunun paino olisi kasvanut muuten liian suureksi.
Berliiniläinen Maximum-vaunu museokokoelmassa Lichtenbergin varikolla.
Raitiotiet kattoivat laajan alueen, johon kuului Berliinin keskusta sekä naapurikaupungit, jotka olivat aluksi itsenäisiä. Ennen toista maailmansotaa Berliinin raitiotieverkko oli Euroopan suurin.
Kun Berliini jaettiin, liikennelaitos jakautui myös kahdeksi. Ennen muuria rajalla vaihdettiin henkilökunta, mutta linjat kulkivat yhtenäisinä. Muurin rakentamisen jälkeen linjat katkesivat, mutta kiskot ja ilmajohto eivät. Tämä johtui siitä, että osa rataosista sai sähkövirran muurin toiselta puolelta. Kun uusia sähköasemia saatiin rakennetuksi, myös kiskot ja ajolangat katkaistiin. Raitiotieverkko oli rakentunut useaan kehärataan, jotka muuri katkaisi.
Länsi-Berliinin raitioteille suunniteltiin 1950-luvulla kaluston uusimista, mitä varten teetettiin koevaunut. Poliitikot päättivät kuitenkin raitioteiden lakkauttamisesta ja korvaamisesta busseilla, joiden katsottiin riittävän yhdessä metron kanssa. Varsinainen liikenne päättyi 1967, jolloin liikenteessä oli vielä vuoden 1913 Maximum-vaunuja.
Viimeinen raitiovaunu Länsi-Berliinissä oli kuitenkin yksi vaunu, 3344, joka liikennöi vuosina 1971 - 1991 rajavyöhykkeellä olevalla U-Bahn-osuudella Bülowstrasse - Nollendorfplatz (nykyään osa linjaa U2). Asemat toimivat turkkilaisina basaareina, ja raitiovaunu yhteytenä näiden basaarien välillä. Vaunua käytettiin 400 voltin jännitteellä ja yhdellä moottorilla kerrallaan yhteen suuntaan. Museovaunuksi varatun vaunun sähköjärjestelmä muutettiin tätä varten metron pääkonepajalla, kun vaunu kunnostettiin liikennettä varten. Vaunua ei korjattu sen käyttöaikana lainkaan.
Tässä on linkki saksalaiselle sivulle, jossa on kuva tästä Länsi-Berliinin viimeisestä raitiolinjasta.
Itä-Berliinissä raitioteitä laajennettiin kaupungin kasvaessa. Uusia vaunuja hankittiin saksalaisilta valmistajilta, jotka tekivät myös Länsi-Berliinin prototyypeistä kopioidut vaunut. Tilatun sarjan perävaunut saatiin toimitetuiksi, mutta moottorivaunujen rakentamisessa oli vaikeuksia. Valmistus keskeytyi, kun sosialistimaiden taloudellinen yhteiselin Comecon päätti, että raitiovaunuja tehdään vain Tshekkoslovakiassa ja Neuvostoliitossa ja kielsi DDR:ää valmistamasta enää raitiovaunuja. Tilalle toimitettiin Tatra-vaunuja vuodesta 1976.
Comeconin kiellosta huolimatta BVG:lle valmistui uusia 2-akselisia vaunuja. Virallisesti ne olivat vanhojen vaunujen peruskorjauksia, vaikka todellisuudessa kyse oli varaosiksi tehdyistä osista kootuista uusista vaunuista. Nyt osa näistä vaunuista on lahjoitettu museoihin eri puolille maailmaa. Ennen toista maailmansotaa valmistuneiden vaunujen elinikää jatkettiin myös modernisoinnilla. Vuoteen 1970 mennessä oli uudistettu 660 2-akselista vaunua, joita nimitettiin Reco-vaunuiksi. Vaunut rakennettiin käytännössä uudelleen.
Berliinin yhdistyessä liikennelaitokset yhdistettiin. Muurin katkaisemat metro- ja pikaratalinjat on palautettu ennalleen viimeisten osuuksien valmistuessa talveksi 2002 - 2003. Raitiotielaitos on modernisoitu ja linjojen laajentamisesta on ohjelma vuoteen 2006. Rataverkko on rakennettu käytännöllisesti katsoen uudelleen. Tshekkiläiset Tatra-vaunut on modernisoitu ja talveen 2002 - 2003 mennessä on käytössä 150 uutta GT6-mallista matalalattiavaunua. Osa vaunuista on kahteen suuntaan ajettavia ja ilmastoituja. Yksi GT6-mallinen vaunu oli Helsingissä koekäytössä kesällä 1997.
Paluu sivun alkuun.