Yleisin tapa johtaa sähköenergiaa sähkökulkuneuvoihin on ilmajohto. Se on ilmaan radan tai tien yläpuolelle ripustettu eristämätön lanka, jota vasten kulkuneuvossa oleva virroitin laahaa.
Ilmajohtovirroituksen etu on, että ajolanka sijaitsee ihmisten kannalta turvallisessa paikassa mutta silti ajoneuvolle helposti saavutettavissa. Ilmajohto on myös kohtalaisen halpa rakentaa. Ilmajohdon käyttö ei rajoita millään tavalla radan, pysäkkien ja asemien rakentamista.
Raide- ja bussiliikenteen vaihtoasema Dortmundissa. Ilmajohtovirroituksen ansiosta bussi ja pikaraitiovaunu pääsevät saman laiturin viereen.
Ilmajohdon haittana pidetään esteettistä haittaa. Lontoossa oli 1900-luvun alussa ilmajohtojen käyttö kielletty, koska niiden katsottiin rumentavan katukuvaa. Ilmajohto vaurioituu, jos ajoneuvon virroitin rikkoontuu. Käytännössä virroittimien vauriot ovat erittäin harvinaisia, ja ne liittyvät yleensä kiskoilta suistumiseen.
Ilmajohtorakenteita on erilaisia riippuen siitä, miten suurta nopeutta varten ajolanka on tarkoitettu. Katuliikenteessä riittää ajolangan ripustus määrävälein. Suurempia nopeuksia varten käytetään ajolangan lisäksi kannatuslankaa, josta roikkuvien tukilankojen väli on vain muutama metri. Ajolanka on kiinnitetty tukilankoihin. Kannatus- ja ajolangat on lisäksi kiristetty, jotta ajolanka pysyy mahdollisimman suorana.
Paluu edelliselle sivulle. Paluu kansisivulle.