Amsterdamin
joukkoliikennejärjestelmä
Takaisin Kaupunkiliikenne-pääsivulle
Raitiotiet
Raitioliikenne
Amsterdamin raitioliikenne on alkanut vuonna 1875. Nykyisin (2007) rataverkon laajuus on 138 km linjarataa. Raitiolinjoja on 16, joista kymmenellä on päätepysäkki päärautatieasemalla. Lisäksi on yksi korkealattiainen ja korkein laiturein toimiva pikaraitiolinja. Raitiolinjojen yhteispituus on 178 km. Amsterdamin raitioliikenne kuuluu siten Euroopan laajoihin raitiotiejärjestelmiin.
Raitioverkko kattaa erittäin hyvin kaupungin keskustan sekä läntiset esikaupunkialueet. Keskustassa raitiotiepysäkki on kaikkialla muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Myös läntisissä esikaupungeissa raitiotieradat muodostavat verkon, jonka silmäkoko on alle kilometrin.
Ote liikennelaitoksen linjakartasta Amsterdamin keskustasta. Punaiset viivat ovat raitiolinjoja. Ruudun koko on yksi kilometri. Kuvan lähde GVB:n linjakartta internetissä.
Etelässä Amstelveen esikaupunkialueella raitiotie jakaa alueen keskellä kulkevan radan korkealattiaisen pikaraitiotielinjan kanssa. Tällä radalla on pysäkit kahdella laiturikorkeudella, sillä pikaraitiovaunut ovat pelkästään korkealattiaisia ja ilman portaita.
Kaakossa Diemen kaupunginosaan vie raitiolinja 9, mutta pääasiassa tämä suunta hoidetaan 1977 avatulla metrolla, jolla on kaksi haaraa pääteaseminaan Gein ja Gaasperplas. Lisäksi aluetta palvelevat keskustasta tulevat bussilinjat.
Uusin raitiotie johtaa Ijburgin keinotekoiselle saarelle. Aivan rautatieaseman lähiympäristöä lukuun ottamatta rata kulkee tieliikenteestä erotettuna, joskin pysäkkien yhteydessä on tasoristeyksiä.
Pysäkkinäkymä Ijburgista on kuin arkkitehtitoimiston havainnekuva alueen esitteestä. Rata kulkee keskellä keinotekoista saarta ja kaikkialta on lyhyt kävelymatka pysäkeille. Kuva 8.8.2007 AA.
Radat ylittävät useita kanavasiltoja. Keskustassa osa radoista on siltojen välillä joko yksiraiteisia tai lähes yksiraiteisia lomitelluin raitein. Silloilla on pysäkit ja kohtausmahdollisuus.
Kapeilla keskustan kauppakaduilla pysäkit on sijoitettu kanavia ylittäville silloille, joilla on tilaa rinnakkaisille raiteille ja vaunujen kohtaamiselle. Kuva 9.8.2007 AA.
Rataverkko on kunnoltaan vaihtelevaa. Vanhat telinivelvaunut toimivat kaikkialla ongelmitta, mutta uusille Combinoille kaarteissa oli paikoin ongelmia. Rataverkko on tehty leveälle pyöränrenkaalle, mutta osa vaihteista ja risteyksistä on edelleen laipan varassa ajettavia.
Rataverkolla on useita varakääntöpaikkoja sekä puolenvaihtovaihteita. Monin paikoin oli myös yhteyksiä, jotka eivät olleet ainakaan säännöllisessä käytössä.
Keskustassa radat kulkevat käytännössä usein kävelykaduilla tai toreilla, joissa varsinaista erottelua muusta katutilasta ei ole. Suurin liikenteen haitta ovat jalankulkijat ja pyöräilijät, joita on niin paljon, etteivät ne yksinkertaisesti mahdu kadulle pysyäkseen poissa raitiotien radalta.
Amsterdamissa ei vaikuttanut olevan erityisiä raitioliikenteen etuuksia. Vaunut seisoivat usein liikennevaloissa, mutta toisaalta eristetyn radan osuus oli suuri. Kadun keskellä kulkevan radan vieressä oli usein betonisista reunakivistä tehty koroke, joka estää autojen poukkoilun raiteille. Itse raide oli samassa tasossa ajoradan kanssa.
Aikataulujen mukaiset pysäkkivälit ovat enimmäkseen minuutin, mutta myös kahden minuutin pysäkkivälejä on.
Sivun alkuun.
Avattavat sillat
Osa kanavista on laivaväylinä, ja sillat ovat avattavia. Siten Amsterdamissa on useita avattavia raitiotiesiltoja.
Ilmajohtorakenne on toteutettu siten, että läpän ulkoreunalla on pylväs välittömästi kiinteällä osalla olevan pylvään vieressä. Pylväiden välillä on sillan suljettuna ollessa kytkeytyvä kontakti, jonka kautta läpän yllä oleva ajolanka saa virtaa. Läpän saranapuolella on pylväs, jossa on eristysjakso ja läpän yllä olevalle ajolangalle joustava kiinnitys. Kun läppä avataan, ajolanka muuttuu jännitteettömäksi, löystyy ja taipuu löysänä läpän ja saranapuolen pylvään välille.
Osuin yhden läppäsillan avauksen kohdalle. Ajoradan puomien sulkemisen alkamisen ja avaamisen päättymisen välinen aika on melko tarkkaan kolme minuuttia. Silta avattiin kahdelle noin 8-metriselle veneelle.
Avattava raitiotiesilta hetkellä, jolloin läppä on osittain avonaisena. Kuva 9.8.2007 AA.
Avattavan sillan läpän ulkoreunan puoleinen pylväspari. Pylväiden välissä on kontakti, joka aukeaa läpän noustessa ja muuttaa läpän kohdalla olevan ajojohdon jännitteettömäksi. Vasemman puoleinen pylväs on läpän mukana nouseva pylväs. Mitään erityistoimia sillan avaamisessa ei tarvita sen vuoksi, että silta on myös raitiotiesilta. Kuva 10.8.2007 AA.
Ylempänä olevan kuvan katu- ja raitiotiesiltana toimivan läppäsillan saranapuoli raitiotien raiteen kohdalla. Oikeanpuoleinen kisko osuu saranan kohtaan. Kuva 9.8.2007 AA.
Sivun alkuun.
Linjasto
Raitioteiden linjasto muodostuu säteittäisistä ja kehämäisistä linjoista. Linjoja on tällä hetkellä 16 (vuonna 2007). Pikaraitiolinjoja on kaksi.
Päärautatieasema on säteittäisten linjojen päätepysäkki. Täältä alkavia linjoja on 10 ja lisäksi linja 25 kulkee päärautatieaseman päätepysäkkiraiteiden kautta. Pikaraitiolinjoista toisen päätepysäkkinä on päärautatieaseman metroasema.
Päärautatieasemalla on kahteen osaan jaettuna yhteensä kymmenen säteittäisen raitiolinjan päätepysäkit. Päärautatieasema on matkakeskus, jossa on vaihtoyhteydet kaiken joukkoliikenteen, myös lauttojen kesken. Kuva 7.8.2007 AA.
Kehälinjat muodostavat periaatteessa puoliympyröitä. Kahdella kehälinjalla (7 ja 14) on samat päätepysäkit, mutta ne kulkevat eri reittejä. Uloin kehälinja (12) kulkee suunnilleen rakennetun ”kantakaupungin” eli ennen toista maailmansotaa rakennetun kaupunkialueen reunalla. Seuraava ulompi joukkoliikenteen kehäyhteys on rautatien rinnalla kulkeva kevytmetro ja sitä liikennöivä pikaraitiolinja. Siitä ulompana on vielä kaksi bussilinjaa.
Raitioliikenteen aamuruuhkan vuoromäärä on yleensä 6–8 vuoroa tunnissa ja päiväliikenteessä 5–6 vuoroa tunnissa. Vilkkain linja on 1, jolla on aamuruuhkassa 9 vuoroa ja harvimmin liikennöi 25 neljällä vuorolla tunnissa. Arkipäivän vuoromäärät ovat noin 95–110 vuoroa. Linjalla 9 arkivuoroja on 114 ja linjalla 25 vuoroja on 73. (Aikataulutiedot voimassa 3.6.2007.)
Raitioliikenne ei noudata vakiominuuttiaikataulua, eivätkä linjat ole myöskään aikataulullisesti synkronoitu keskenään vaihtojen kannalta. Linjaston rakenteen vuoksi täydellinen synkronointi olisikin mahdotonta, kun kehä- ja säteittäislinjat risteävät toisensa 1–2 minuutin välein. Uloimman kehälinjan sisäpuolella samalla radalla on lähes aina 2–3 linjaa ja pysäkkien vuorotiheys on vastaavasti 2–3-kertainen linjojen vuorotiheyteen nähden.
Muusta linjastosta poikkeavia ovat linjat 5, 9 ja 26.
Linja 5 vie etelään Amstelveen esikaupunkiin jossa se ajaa samaa rataa linjakartassa ja aikatauluissa metroksi luokitellun pikaraitiolinjan (sneltram) kanssa. Rata on rakennettu suurimaksi osaksi pääkadun keskelle, mutta erilleen autokaistoista. Linjan 5 päätepysäkkiä Binnenhofia edeltävän pysäkin Oranjebaanin jälkeen pikaraitiolinja 51 jatkaa vielä runsaan kaksi kilometriä. Pysäkkivälit ja kaaresäteet ovat raitiotien luokassa, mutta rata kulkee monin paikoin täysin erillään katuverkosta. Tällä osuudella on muuta osuutta lyhyemmät, vain korkean osuuden käsittävät laiturit. Raitiolinjan 5 päätepysäkki Binnenhof on myös liityntäbussiliikenteen asema. Liityntää pikaraitiolinjan jatkeelle Westwijkiin palvelevat useat bussien kanssa yhteiset pysäkit.
Linja 9 vie kaakkoon Diemenin esikaupunkiin ja on siten luonteeltaan esikaupunkiraitiotie. Rata kulkee kadun keskellä ja useissa kohdin kaista on yhteinen autoliikenteen kanssa. Päätepysäkkilsilmukalta jatkuu yksiraiteinen rata. Se vie noin 1,5 kilometriä Werrijn Stuartwegin metroaseman vierellä olevalle yhdistetylle metro-, pikaraitiotie- ja raitiotievarikolle. Varikolla on raitiovaunuja varten traverssi eli siirtolava, jolla vaunuja siirretään sivusuunnassa varikkorakennuksen raiteille. Varikkoalueen poikki vie kevyen liikenteen silta, jolta näkee varikkoalueelle. Tällä varikolla voi nähdä lähes kaikkea amsterdamilaista raidejoukkoliikenteen kalustoa.
Linja 26 on uusi, vuonna 2005 aloittanut linja Ijburgin keinotekoiselle saarelle rakennettuun esikaupunkiin. Rata alittaa itäsataman tunnelissa ja kulkee sen jälkeen pitkän osuuden ilman pysäkkejä kunnes keinotekoinen saari alkaa. Rautatieaseman lähistöä lukuun ottamatta rata kulkee erillään katuliikenteestä. Ijburg on rakenteeltaan nauhamainen ja rata on saaren keskellä kulkevan pääkadun keskikaistalla. Pysäkit kattavat kävelyetäisyydellä hyvin lähes koko saaren. Rata on rakennettu ja liikenne aloitettu ennen saaren rakennusten valmistumista, ja nykyisen päätepysäkin ympärillä ei kesällä 2007 ole juuri muuta kuin työmaita tai rakentamattomia tontteja.
Keiotekoisen saaren uusi kaupunginosa Ijburg on saanut raitiotien hyvissä ajoin. Linjan päätepysäkin vieressä on rakenteilla olevan talo ja runsaasti vielä tyhjiä tontteja. Tänne muuttavat voivat luottaa siihen, että heillä on nopea raitiotieyhteys keskustaan eikä elämää tarvitse perustaa autoiluun. Kuva 8.8.2007 AA.
Sivun alkuun.
Pikaraitiolinjat
Amsterdamissa rakennettiin vuonna 1977 avattu metro perinteisenä raskaana ja täysin eristettynä metrona päärautatieasemalta kaakkoon Geiniin (linja 54) ja Gaasperplasiin (linja 53). Metroa jatkettiin vasta 1990 avatulla pikaraitiolinjalla 51 etelään Amstelveen esikaupunkiin. Tätä linjaa on jatkettu viimeksi vuonna 2004 Westwijkiin.
Linja 51 kulkee keskusrautatieasemalta etelään Amstelveen esikaupunkiin ja sen eteläpäähän Westwijkin päätepysäkille. Keskusrautatieasemalta linja aloittaa samalla radalla raskaan metron kanssa mutta Amstelveen alueella rata on katutasossa ja junat ajavat ilmajohtovirroituksella yhteistä osuutta raitiolinjan 5 kanssa. Virroituksen vaihto tapahtuu Station Zuid -asemalla.
Kehälinja 50 aloitti liikenteen 1997 täysin muusta liikenteestä erillään olevalla kevytmetroradalla. Linja on kokonaisuudessaan maanpinnalla ja kulkee suurimman osan reitistään rautatien vieressä. Linjaa liikennöidään 6-akselisista nivelvaunuista muodostetuilla pisimmillään 4-vaunuisilla junilla. Linjalla 50 ajetaan sivukiskovirroituksella.
Pikaraitiolinjat sekä raskaat metrolinjat ajavat aamuruuhkassa raitioteiden tapaan 8 vuoroa tunnissa ja päivällä 6 vuoroa tunnissa.
Sivun alkuun.
Raitiovaunut
Amsterdamin raitiovaunujen väri on nykyään sinivalkoinen. Aikaisemmin vaunut olivat keltaisia. Vuodesta 2003 Amsterdamiin on saatu matalalattiaisia Combino-vaunuja, joiden myötä väritys on vaihtunut.
Combinot ovat neljää kaksisuuntavaunua (2201–2204) lukuun ottamatta yhteen suuntaan ajettavia ja 6-akselisia (2001–2151). Erikoista näissä vaunuissa on, että niissä on rahastajakopit, sillä Amsterdam palautti rahastajat raitioliikenteeseen järjestyshäiriöiden estämiseksi. Rahastuksen vuoksi vaunuihin on sisäänkäynti joko etuovesta (kuljettaja rahastaa) tai toiseksi viimeisestä ovesta, jonka kohdalla on rahastajan koppi.
Siemensin Combino on nykyään yleinen vaunu Amsterdamissa. Kaarevalla kanavasillalla otettu kuva paljastaa, että keskimmäisen osan etupuolen nivel on ainoa pystysuunnassa taittuva nivel. Kuva 9.8.2007 AA.
Rahastajankoppeja ei ole totuttu matalalattiavaunuissa näkemään. Tällainen on Amsterdamin Combinojen ratkaisu. Asiointi tapahtuu kopin nurkassa sinisessä osassa olevan ikkunaluukun kautta. Kuvat 9.8.2007 AA.
Vanhempia vaunuja on käytössä neljä vaunusarjaa. 900-sarjan 11G-tyypin vaunut (901–920) ovat kahteen suuntaan ajettavia 8-akselisia jacobintelinivelvaunuja, ja niissä on matalalattiainen keskiosa. Vaunut on valmistettu 1989–1990.
Kahteen suuntaan ajettavia vaunuja tarvitaan linjalla 5. Sen pikaraitiotieosuudella ei päätepysäkillä ole kääntösilmukkaa ja linjalla on sekä sivu- että keskilaitureita.
900-sarjan 11G-tyypin kahteen suuntaan ajettavat nivelvaunut matalalla väliosalla edustavat vielä Amsterdamin omaa tyyliä kookkaine linjakilpineen. Linjanumeron oikealla puolella on linjan värikoodi, jotka ovat delleen käytössä Amsterdamissa. Kuva 8.8.2007 AA.
800-sarjan vaunut ovat yhteen suuntaan ajettavia. 12G-tyypin vaunut (817–841) vastaavat 900-sarjan vaunuja ja ovat valmistetut 1990–1991. Niissä on avoin takasilta ilman istuimia, mutta ei ovia takasillalle.
10G-tyypin vaunut (805–816) ovat valmistuneet 1980. Niissä on korkealattiainen keskiosa ja ovi myös takasillalle. 700-sarjan vaunut (780–804) tyyppiä 9G ovat samanlaisia kuin 10G-vaunut, mutta valmistuneet 1979–1980.
9G-tyypin vaunut jotka alkavat numerosta 780 ovat vanhinta käytössä olevaa kalustoa vuosilta 1979–1980. Kahden nivelen vaunut ovat kokonaan korkealattiaisia. Kuvan vaunu 794 linjalla 14 on ylittämässä Herrengraht-kanavan avattavaa silltaa kasvitieteellisen puutarhan vierellä. Kuva 9.8.2007 AA.
Combinot korvasivat vanhempia pyöreämuotoisia vaunuja sarjoista 3G–8G vuosilta 1959–1975. Kaikki tyypit olivat 8-akselisia kahden nivelen yksisuuntaisia ja korkealattiaisia vaunuja. Vuosituhannen vaihteessa Amsterdamissa oli lainassa kolme kaksisuuntavaunua Duisburgista. Ne olivat kolmen nivelen ja kahden väliosan vaunuja, joissa toinen väliosa oli matalalattiainen. Näitä vaunuja tarvittiin linjalla 5 pikaraitiotieosuudella, jossa nykyisetkin 2-suuntavaunut ovat käytössä.
Ajokokemuksen mukaan Combinoilla on vastaavia kaarreajo-ongelmia kuin Helsingin Variotrameilla. Vaunut ottavat kaarteet sivusuuntaisina iskuina, joista seuraa etuosan sivuttaista heiluntaa. Kaarteiden kiskoissa oli selkeästi havaittavaa kulumista.
Suurin havaitsemani ajonopeus oli 75 km/h. Combinot ovat suurilla nopeuksilla äänekkäitä vaihteistomelun noustessa selvästi havaittavaksi.
Pikaraitiolinjoilla on kahta vaunusarjaa. Ensimmäiselle linjalle (51) toimitettiin 1990–1994 belgialaisia BN:n valmistamia 30-metrisiä vaunuja sarjoissa S1 ja S2. Vaunuja ajetaan kahden nivelvaunun junina, koska Amstelveen pikaraitiolinjan laiturit ovat 65 metrin pituiset. Vaunuissa on sekä sivukisko- että ilmajohtovirroitus.
Kevytmetrolinjan valmistuessa espanjalainen CAF toimitti vuosina 1996–1997 sarjan M4/S3-vaunuja. Vaunujen pituus on 30,8 metriä. S3-sarjan (70–73) vaunuissa on sivukiskovirroituksen ohella normaali kattovirroitin, joten ne käyvät myös Amstelveen pikaraitioradan liikenteeseen. M4-sarjan (74–106) vaunuissa on katolla pienoisvirroitin, joka on tarkoitettu metrovarikon ilmajohtovirroitetuille osuuksille.
Kaikki pikaraitiovaunut – vaikka M4-sarja on käytännössä vain metro- tai kevytmetroradalle soveltuva – ovat 2,65 metriä leveitä ja varustettu taittuvalla astinlipalla leveän profiilin laitureita varten.
Uusinta pikaraitiovaunukalustoa kevytmetron rengaslinjalla De Vlugtlaan -asemalla. Vain neljässä tämän mallin vaunussa on ilmajohtovirroitin pikaraitiotieosuudella ajoa varten. Muissa vaunuissa on ainoastaan sivukiskovirroitus. Kuva 9.8.2007 AA.
Sivun alkuun.
Sivu on tehty 16.8.2007 / AA. Viimeisin päivitys 1.9.2007 / AA.
