Vuonna 1989 otti Espoon vihreiden Marketta Horn yhteyttä Antero Alkuun, koska Alku oli pari vuotta aikaisemmin julkaissut Helsingin sanomain yleisönosastossa kirjoituksen, jossa ehdotettiin raitioteitä Espooseen. Vihreitä ajatus kiinnosti siksi, että metron ohessa puhuttiin Espoon taajamarakenteen voimakkaasta tiivistämisestä. Espoon Vihreät eivät halunneet kehittää Espoota vähemmän luontoa ja puistoja sisältäväksi kaupungiksi.
Ajatusten vaihdossa Vihreiden ja Antero Alkun kanssa päädyttiin perustamaan kansalaisliike ajamaan metron sijasta pikaraitiotien rakentamista Espooseen. Vihreitä pikaraitiotie kiinnosti siksi, että se on vaihtoehto autoilulle, mutta ei edellyttänyt lisärakentamista ja asukasmäärän kasvattamista. Erilliseen kansalaisliikkeeseen päädyttiin siksi, että asiaa ei haluttu samaistaa Vihreään puolueeseen ja siten sulkea muiden puolueiden kannattajia ulkopuolelle.
Kansalaisliikkeen organisaattoriksi ryhtyi erityisopettaja Sonja Suotamo. Liike järjesti yleisötilaisuuksia, joissa kerrottiin mikä pikaraitiotie on. Myös viranomaisia informoitiin asiasta aina kaupunginjohtajasta alkaen. Yleisön mielipidettä tiedusteltiin toukokuussa 1990, jolloin kansalaisliike puhui Espoon sijasta jo koko pääkaupunkiseudusta. Mielipidekysely jaettiin 2000:een espoolaiseen talouteen. Vastauksia saatiin noin 251, ja pikaraitiotietä kannatti 81,3 % vastaajista. Autoilua kannatti 5,9 % muiden kannattaessa bussiliikennettä tai metroa.
Pikaraitiotie tuli tunnetuksi, ja siitä kiinnostuivat sekä Espoo että Vantaa. Molemmat tekivät omia suunnitelmiaan pikaraitioteistä. Helsinki julkaisi oman pikaraitiotiesuunnitelmansa, Jokeri-radan jo vuonna 1990.
Yksi kansalaisliikkeen perusvaatimus oli, että YTV:n tuli ottaa liikennejärjestelmien vertailuihin mukaan myös pikaraitiotie. Aikaisemmin YTV oli vertaillut vain erilaisia metrovaihtoehtoja bussiliikenteeseen. YTV:n taholta pikaraitiotien tutkiminen tyrmättiin. Sitä väitettiin hitaaksi, kalliiksi ja kapasiteetiltaan riittämättömäksi.
Koska YTV ei suostunut tutkimaan pikaraitiotietä, kansalaisliike julkaisi oman vertailunsa tammikuussa 1994 (ESRA-selvitys). Tässä verrattiin pikaraitiotienä toteutettua liikennejärjestelmää kahteen YTV:n tekemään vertailuvaihtoehtoon. Ne olivat bussijärjestelmä ja metrojärjestelmä, joissa oli sama liikennetarjonta. Pikaraitiotiejärjestelmä oli itse asiassa sama kuin bussijärjestelmä, mutta 10 eniten kuormitettua bussilinjaa olivat pikaraitiolinjoja. Niiden reitit asumalähiöissä olivat samat kuin bussireitit, mutta pikaraitiotien päärata ei kulkenut Länsiväylällä, vaan sillä oli oma, lähinnä metrorataa noudattava linjauksensa.
ESRA-selvitys osoitti, että liikenteen hoito tuli pikaraitiotiellä halvemmaksi kuin bussein tai metroon perustuvalla liityntäliikenteellä. Järjestelmän perustaminen tuli huomattavasti halvemmaksi kuin metron rakentaminen. Matka-ajat olivat selvästi nopeammat kuin metrolla ja nopeammat kuin bussein.
Pikaraitiotiesuunnitelma sai runsaasti julkisuutta, mikä aiheutti YTV:ssä hämmennystä. Vastaukseksi YTV teki huhtikuuhun mennessä oman pikaraitiotiesuunnitelmansa, jolla se julkisuudessa esitetyn selityksen mukaan pyrki vain osoittamaan, että pikaraitiotie tulee metroa kalliimmaksi. YTV:n järjestelmä oli suunniteltu tämän asian todistamiseksi kahden rinnakkaisen pääradan varaan ja tarpeeseen nähden huomattavasti suuremmalla vuorovälillä. Näin sekä rakentamis- että liikennöintikustannukset saatiin korkeammiksi kuin metrolla. Sen sijaan YTV joutui myöntämään, että matka-ajat olivat lyhyemmät kuin metrolla.
Syksyllä 1994 YTV julkaisi seudullisen liikennejärjestelmäsuunnitelman. Siinä oli Jokeri-rata optiona ja Etelä-Espoon liikenneratkaisu oli jätetty avoimeksi. Suunnitelman yhteydessä Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupunginjohtajat esittivät oman eriävän suunnitelmansa, jossa panostettiin YTV:n suunnitelmaa enemmän tieliikenteeseen. Kansalaisliike pyrki kommentoimaan YTV:n ja kaupunginjohtajien suunnitelmaa, mutta aiheesta järjestetyssä seminaarissa kansalaisliikkeelle ei annettu puheenvuoroa. Kansalaisliikkeen puheenvuoroksi tehdyt kalvot päsi kuitenkin esittelemään Sonja Suotamo, joka oli Vihreiden edustajana YTV:n joukkoliikennelautakunnassa sen varapuheenjohtajana.
Liikennejärjestelmäsuunnitelma tavallaan sinetöi seudullisen liikennekeskustelun vuonna 1994. Suunnitelma oli ohjelma, jolla ei kuitenkaan ollut rahoitusta eikä se sitonut seudun kuntia. Mutta liikennettä oli ensi kerran suunniteltu kokonaisuutena. Kansalaisliike katsoi, että se oli täyttänyt tehtävänsä ainakin osittain tekemällä pikaraitiotien tunnetuksi ja saaden sen jossain muodossa mukaan seudun liikennesuunnitelmaan.
Laajemmassa määrin kansalaisliikkeen tavoitteet toteutuivat vasta paljon myöhemmin, toukokuussa 2002 julkaistussa YTV:n raideliikennevisiossa vuodelle 2050. Siinä pikaraitiotietä tarkasteltiin ensi kerran seudullisena kokonaisuutena.
Paluu edelliselle sivulle. Paluu aloitussivulle.
Sivu on tehty 5.8.2003. Viimeisin päivitys 20.2.2008 / AA.