Liityntäliikenne

Liityntäliikenne on pääkaupunkiseudulla omaksuttu julkisen liikenteen periaate, jossa matkustajavirrat pyritään keskittämään runkolinjoihin. Runkolinjoina käytetään metroa ja lähijunia. Liityntäliikenne toimii siten, että matkustajat kerätään lyhyillä bussireiteillä asemille, joissa vaihdetaan bussista junaan.

Liityntäliikenteen merkitys matkustajalle

Liityntäliikenne merkitsee sitä, että matkustaja joutuu vaihtamaan välineestä toiseen ainakin kerran. Käytännössä tämä tarkoittaa matka-ajan pitenemistä, koska vaihtamiseen kuluu aikaa. Matka muuttuu vaivalloiseksi, sillä suoran yhteyden sijasta matkan aikana on huolehdittava siirtymisestä bussista junaan tai metroon.

Liityntäliikenne ei toimi tiehällä vuorovälillä

Metroa ja lähijunia liikennöidään tiheällä vuorovälillä, ja sen perusteella liityntäliikenteen väitetään toimivan tiheällä vuorovälillä. Tämä väite ei pidä paikkaansa, sillä liityntäliikenteen vuoroväli on liityntäliikenteen bussiyhteyden vuoroväli.

Liityntäliikenne on hankala lasten kanssa liikkuville ja vammaisille

Vaikka metro ja uudet lähijunat on tehty laiturin korkeudella olevalla lattialla, liityntäliikenne ei helpota lastenvaunujen ja pyörätuolin kanssa liikkuvaa. Päin vastoin, matka muuttuu hankalammaksi. Suoran yhteyden sijaan on vaihtoasemalla siirryttävä hissillä laiturille ja pääteasemalla toisin päin. Ei riitä, että on kerran päässyt pysäkilta bussiin. Ja vasta osa busseista on matalalattiaisia. Korkealattiaiseen bussiin ei pääse ilman apua.

Liityntäliikenteen tavoite

Liityntäliikenteen ajatus on saavuttaa keskittämällä kustannussäästöjä ja vähentää Helsingin keskustaan kohditsuvaa bussiliikennettä.

Liityntäliikenne otettiin käyttöön ensimmäisenä Itä-Helsingissä 1982, kun metroliikenne käynnistyi. Liityntäliikenne ei saanut suosiota, sillä matkustajat siirtyivät liityntäliikenteen käyttäjiksi vasta pakotettuina. Kun bussit kulkivat metroasemien kautta edelleen Helsingin keskustaan asti, matkustajat eivät vaihtaneet metroon. Vuosi metroliikenteen aloittamisesta suorat bussiyhteydet lopetettiin, jolloin liityntäliikennettä oli pakko käyttää.

Liityntäliikenteeseen siirryttiin rantaradalla 1.6.2002. Siihen asti Pitäjänmäen ja Mannerheimintien kautta Helsinkiin ajaneet 8 bussilinjaa lopetettiin. Liityntäbussilinjat päättyvät Leppävaaran asemalle. Entisten bussireittien pysäkkejä käyttäneet joutuvat nyt vaihtamaan kahdesti päästäkseen Pasilasta tai Keskustasta Mannerheimin tien suunnalle.

Ensi kerran liityntäliikennettä käytettiin Helsingissä Mannerheimintien runkolinjalla 1955-1958.

Kevyt liikenne on liityntäliikenteen toimiva vaihtoehto

Liityntäliikenne soveltuu huonosti pääkaupunkiseudulle. Työpaikat eivät ole enää Helsingin keskustassa, joten liikennetarpeet eivät suuntaudu yhteen paikkaan, eivätkä ne siten ole keskitettävissä. Oikea ratkaisu seudulle on kevyt julkinen liikenne, joka toimii verkkona. Koska tällaista verkkoa ei ole tehty, joukkoliikenne on menettänyt jatkuvasti osuuttaan henkilöautoilun hyväksi.(Ks. tetoa historiasta!)

Paluu edelliselle sivulle. Paluu joukkoliikennesivulle. Paluu pääsivulle.

Tämä sivu päivitetty viimeksi 12.5.2003 / AA.