Pääkaupunkiseutu on maailman mittakaavassa harvaan asuttua aluetta. Keskimäärin on seudun asukastiheys 400 asukasta neliökilometrille. Helsingin asukastiehys on 3000 as./km2, ja naapurikuntien taajimmin rakennetuilla alueilla asukastiehys yltää 2000:een asukkaaseen neliökilometrillä.
Metro on tarkoituksenmukainen ratkaisu niin taloudellisesti kuin toiminnallisestikin silloin, kun asukastiheys on vähintään 12.000 as/km2. Pääkaupunkiseudulle ja jopa Helsingille metro siis on sopimaton ratkaisu. Bussit ovat ainoa seudullinen liikennejärjestelmä, mutta niiden palvelutaso ja houkuttelevuus eivät ole riittävät. Bussiliikenne tulee myös kalliiksi, ja busseihin liittyvät samat ongelmat kuin autoihin.
Seudulla siis ei ole koko seudulle sopivaa järjestelmää.
Liian väljästi asutetulle seudulle rakennettuna raskas raideliikenne merkitsee, että asemat ovat suuria bussiterminaaleja. Vain pieni osa joukkoliikenteen käyttäjistä on aseman välittömässä läheisyydessä.
Tärkeimpien seudullisten bussilinjojen matkustajamäärät yltävät tasolle, jolla raitioliikenne on edullisempi tapa hoitaa liikennettä. Esimerkiksi Etelä-Espoon Helsinkiin suuntautuvan liikenteen hoito pikaraitiotieverkolla tulisi sekä pelkkää bussiliikennettä että liityntäliikennejärjestelmää halvemmaksi. (Ks. ESRA-selvitys.)
Pikaraitiotie soveltuu seudun asukastiheyteen ja rakenteeseen. Aluekeskusten välillä se toimii nopeana yhteytenä kuten rautatie, ja samalla se toimii alueiden sisäisessä liikenteessä kuten bussit, mutta paremmalla palvelutasolla ja ilman bussien ympräistöhaittoja. Ks. myös Pikaraitiotien olomuodot.
Tekniikan kehitys on tehnyt mahdolliseksi soveltaa teknisiä ratkaisuja mahdollisimman hyvin eri käyttötarkoituksiin sopiviksi. Siksi on turhaa yrittää käyttää väkisin vääriä järjestelmiä. Sopivan järjestelmän käyttö tuo parhaan tuloksen niin toiminnallisuudessa kuin taloudellisestikin.
Paluu edelliselle sivulle. Paluu aloitusivulle.