Onneton runkolinja

Helsingin joukkoliikenteen historiasta puhuttaessa tulee usein esille runkolinjakokeilu. Se mainitaan esimerkkinä epäonnistumisesta joukkoliikenteen hoidossa. Usein sillä luodaan myös mielikuvaa bussiliikenteen ylivoimaisuudesta ja raitioteiden tehottomuudesta.

Runkolinja oli ensimmäinen liityntäliikenteen sovellus Helsingissä. Runkolinja oli käytössä elokuusta 1955 kevääseen 1958. Runkolinja oli itse asiassa suunnilleen nykyinen raitiolinja 10, joka silloin päättyi Ruskeasuolle. Päätepysäkki toimi pohjoisen Helsingin bussiliikenteen pääteasemana ja liityntäasemana raitiovaunuihin.

Kun liityntäliikenne alkoi, Ruskeasuolla syntyi kaaos. Raitioliikenteen kapasiteetti ei riittänyt sinne saapuvien bussien matkusjamäärään. Runkolinjaa vastustettiin voimakkaasti, ja haagalaiset jopa perustivat oman bussiyhtiön, Suomen Turistiauto Oy:n.

Runkolinjan liityntäliikenne huononsi tietenkin joukkoliikenteen palvelutasoa Mannerheimintien suunnalla. Mutta runkolinjaan oli ryhdyttävä, koska bussikalustoa ei ollut riittävästi. Tosin ei ollut raitiovaunujakaan. Ja koska 1920-luvun hitaat vaunut ajoivat uusien ja nopeiden vaunujen seassa, liikenne toimi tietenkin kokonaisuudessaan hitaasti.

Runkolinjan käytöstä luovuttiin, kun Liikennelaitos oli saanut tarpeeksi uusia busseja. Samaan aikaan oli saatu myös uusia raitiovaunuja, mutta liityntäliikenteen haitat tunnustettiin ja haluttiin joukkoliikenteen palvelevan paremmin.

Kiintoisa yksityiskohta on, että runkolinjan heikosta toimivuudesta huolimatta syyskuussa 1955 tehtiin aloitteet maanalaisen rakentamisesta toimimaan huonoksi havaitulla runkolinjan periaatteella. Tämä kuvastaa hyvin ajan asenteita. Ensisijaisesti halutiin kaduille tilaa autoille. Maanalainen ei kuitenkaan voinut ulottua yhtä laajalle kuin bussilinjat. Asia ratkaistiin liityntäliikenteellä, eikä sillä asialla ollut merkitystä, että joukkoliikenteen käyttäjän asema huononee.

Paluu sivun alkuun. Paluu ulkomaisten liityntäliikenteen sivulle. Paluu pääsivulle.

Sivu on tehty 12.5.2003 / AA.