Tieliikenteen kannattavuus

Teiden rakentamista perustellaan usein laskemalla tien rakentaminen kannattavaksi. Toisin sanoen laksetaan ensin, mitä tien rakentaminen maksaa ja sitten lasketaan, että tien käyttämisestä syntyy tuloja tai säästyy menoja, ja tulot ja säästöt ovat suuremmat kuin tien rakentamisen kustannukset.

Tien käyttämisestä ei Suomessa synny tuloja, koska meillä ei ole käytössä tiemaksua.

Tien käyttämisestä syntyviksi säästöiksi lasketaan liikenteen nopeutumisesta aiheutuva matka-ajan säästyminen. Matka-ajalle lasketaan erikseen arvot tavaraliikenteelle ja henkilöautoille. Myös työmatkaliikenteelle lasketaan arvo.

Työmatkaliikenteen osalta säästöjen laskeminen on virhe. Työmatkaliikenteeseen käytetään vapaa-aikaa, ei työaikaa. Jos liikenne sujuu hitaasti ja työmatka kestää kauemmin, ihmiset lähtevät töihin aikaisemmin ja palaavat kotiin myöhemmin. Missään ei työnanataja suostu lyhentämään työaikaa pitkän työmatkan vuoksi ja maksa työntekijälle silti samaa palkkaa.

Ihmisten käyttäytymistä tutkittaessa on havaittu, että ihmiset ovat valmiit uhraamaan työmatkaan aina suunnilleen saman ajan, 30-45 minuuttia yhteen suuntaan. Työmatkan kulkutapa ja asuinpaikan valinta tehdään tällä perusteella. Kaupunkien kehittyminen historian saatossa on myös perustunut tähän tosiasiaan.

Kun liikennettä nopeutetaan, seuraus on, että tehdään mahdolliseksi pidemmät työmatkat. Koska pidemmän matkan suorittaminen on kalliimpaa kuin lyhyen, liikenteen nopeuttaminen johtaa työmatkustamisen kustannusten nousuun.

Teiden rakentaminen ei siis aiheuta yhteiskunnalle säästöjä, vaan tekee mahdolliseksi kuluttaa enemmän.

Jos liikenteessä halutaan saada aikaan säästöjä, on siihen kaksi keinoa.

On järjestettävä liikenne tavalla jonka kustannukset ovat vähäisimmät. Työmatkaliikenteessä joukkoliikenne maksaa vain noin 10% autoliikenteestä. Autoilua edistävien investointien sijaan on investoitava joukkoliikenteen kehittämiseen toimivaksi ja kilpailukykyiseksi autoilun vaihtoehdoksi.

On pyrittävä vähentämään liikenteen määrää. Kaavoituksessa ja liikenteen suunnittelussa on pyrittävä rakenteisiin, joissa liikennettä tarvitaan mahdollisimman vähän. Työpaikkoja ja asuntoja on sijoitettava siten, että on mahdollista asua lähellä työtä. Joukkoliikenteessä on pyrittävä kattavaan liikenneverkkoon, jossa matkat voidaan tehdä mahdollisimman lyhyitä reittejä.

Paluu edelliselle sivulle. Paluu pääsivulle.