Metron synnyinkaupunki
Metron synnyinkaupunki
Pariisi on joukkoliikenteen osalta eniten tunnettu laajasta metroverkostaan. Kaupunkiympäristössä kulkevia junia tarkottava metro-nimitys syntyi Pariisin omalle järjestelmälleen antamata nimestä Le Métropolitain.
Pariisin metron ensimmäinen linja avattiin vuonna 1900 ja verkko rakentui lähes nykyiseen laajuuteensa vuoteen 1937 mennessä, jolloin Pariisissa oli 13 metrolinjaa. Pariisin metro tuli korvaamaan kaupungin laajaa raitiotieverkkoa, jonka liikenne kävi ahtailla kaduilla hankalaksi.
Maantasoinen raitioliikenne lopetettiin 1938. Pariisin metron idea olikin siirtää raitioliikenne kadun pinnan ala- tai yläpuolelle. Radat rakennettiin katuverkon mukaisesti ja kalustoon kopioitiin raitiovaunujen rakenne ja koko. Metrojunien leveys on edelleenkin 2400 mm.
Alkuperäinen kalusto oli 2-akselisista noin 9 metrin pituisista vaunuista koostuvia junia. Vuoden 1903 sähköpalo-onnettomuuden jälkeen tämä kalusto korvattiin 1908 alkaen Sprague-Thomsonin 13,6 m. pitkillä telivaunuilla. Nämä vaunut olivat käytössä vuoteen 1983 eli 75 vuotta!
Kumipyörämetrojuna linjalla 6 Bir-Hakeimin ilmarata-asemalla Eiffel-tornin lähellä. Kuva 21.6.2010 AA.
Erikoista Pariisin metrossa on, että 5:llä linjalla (1, 4, 6, 11 ja 14) junat kulkevat kumipyörin. Ratkaisuun päädyttiin 1950-luvulla sillä perusteella, että jarrutusmatkoja ja nousukykyä voitiin kumipyörien teräspyöriä suuremman kitkan ansiosta parantaa ja päästä lyhimmillään 90 sekunnin vuoroväliin – siis jo 1950-luvulla ja ilman mitään automaatteja. Vuoroväiln lyhennyksen tarkoitus oli listä linjojen kapasiteettia noin 15 %:lla. Ensimmäinen kumipyörin varusteettu linja oli numero 11 vuodesta 1956 lähtien.
Kumipyötämetron teli. Kumipyörät ovat ulommaisina samalla akselilla teräspyörien kanssa. Kun kumi puhkeaa, teli kulkee teräspyörän varassa. Kumipyörien etu- ja takapuolella on pienet vaakasuuntaiset kumipyörät, jotka ohjaavat telin sivusuunnassa. Teräskiskon vieressä on tasomainen kumipyörän kisko. Sivuttain ohjaavat kiskot toimivat myös virtakiskoina. Kuva 21.6.2010 AA.
Erillisiä metrolinjoja on tällä hetkellä 14, joista uusin 1998 avattu M14 on kuljettajaton. Verkon laajuus on 215,5 km ja keskimääräinen asemaväli on noin 400 metriä.
Ensimmäinen uusi metrolinja vuoden 1935 jälkeen, linja 14, avattiin vasta vuonna 1998 eli yli 60 vuoden tauon jälkeen. Linja 14 on kumipyörälinja, mutta lisäksi kuljettajaton automaatti. Linjaa on jatkettu kahdesti, vuosina 2003 ja 2007, yhdellä asemavälillä kummastakin päästä.Linja poikkeaa Pariisin muista metrolinjoista monella muullakin tavalla kuin kuljettajattomuuden osalta. Linja on rakennettu syvämetroksi, kun muu metroverkko on lähellä maanpintaa tai ilmaratana. Asemaväli on olennaisesti muuta verkkoa pidempi, 1,13 km, minkä vuoksi linjanopeus on noin 40 km/h. Junien suurin pituus on 90 metriä. Junat ovat yhtenäisiä läpi kuljettavia yksikköjä, joissa on 144 istumapaikkaa ja kokonaiskapasiteetiksi on ilmoitettu 722 matkustajaa.
Linjan 14 käyttö on jäänyt Pariisin mittakaavassa vaatimattomaksi. Vuosittainen matkamäärä on noin 62 miljoonaa (n. 200.000 päivässä) kun Pariisin muiden metrolinjojen matkamäärät ovat sadassa miljoonassa ja reilusti yli, ja raitiolinjoilla matkamäärä on 31 miljoonaa. Vain kahdella linjalla, 10 ja 11, matkamäärät ovat alle 50 miljoonaa vuodessa. Alhainen kysyntä kertonee siitä, että suurten liikennevirtojen tarpeet on Pariisissa jo katettu. Siksi on ymmärrettävää, että Pariisissa rakennetaan nyt uusia raitiolinjoja.
Ensimmäinen uusi linja yli 60 vuoteen on kuljettajaton automaattilinja 14. Vaunuissa matkustajat pääsevät istumaan päätyikkunan luokse, mistä tarjoutuu harvinainen tilaisuus nähdä eteenpäin metrojunassa. Kuva 3.7.2002 AA.
Metron laajennukset
Pariisi laajentaa myös metroa pidentämällä muutamia linjoja. Kuljettajatonta linjaa M14 jatketaan pohjoisessa 5 km ja kolme asemaa vuoteen 2017 mennessä. Tavoitteena on keventää linjan 13 päivittäistä 0,6 miljoonan matkustajan kuormitusta. Linjaa M12 jatketaan niin ikään pohjoisessa 3 km ja 3 asemaa, laajennus valmistuu 2013. Etelässä jatketaan linjaa M8 pintaratana yhdellä asemalla ja 1,3 km:llä vuonna 2011. Linja M4 jatkuu etelässä 3,2 km ja 3 asemaa vuonna 2012.
Eniten kuormitettua metrolinjaa eli linjaa 1 ollaan muuttamassa kuljettajattomaksi. Linjan kulunvalvontalaitteet ovat osin peräisin 1950-luvulta ja kaipaavat uusimista. Linjan 1960-luvulta peräisin oleva junakalusto uusitaan linjan 14 tapaisiksi yhtenäisiksi juniksi, mikä helpottaa suurta kuormitusta sen kautta, että matkustajat jakautuvat junaan tasaisesti. Linjan vuoroväliin ja kapasiteettiin ei tule muutoksia, koska linjalla on ajettu jo 50 vuotta 90 sekunnin vuoroväliä kumipyöräjunilla. Automatisoinnillahan ei ole vaikutusta vuoroväliin, joka riippuu käytetystä huippunopeudesta ja jarrutusmatkoista.
Sivun alkuun.
Sivu on tehty 12.7.2010 / AA