Raitioliikenne palasi Lontooseen keskustan eteläpuolielle Croydoniin toukokuussa 2000. Croydon Tram Link -raitiovaunu Canning Road -pysäkillä esikaupunkialueen joukkoliikennekadulla. Vaunu 2552 on alkuperäistä Bombardierin toimittamaa CR4000-sarjaa. Kuva 28.3.2010 Antero Alku.
LontooLontoo on tunnettu maailman ensimmäisestä maanalaisesta kaupunkirautatiestä, joita Pariisin maanalaisen avaamisen jälkeen ryhdyttiin yleisesti kutsumaan metroiksi. 1900-luvun alussa Lontoossa oli myös raitioteitä, mutta raitioliikenne lopetettiin ja pintaliikenteessä ryhdyttiin käyttämään vain kaksikerroksisia busseja.
Raitiotien paluu
Raitioliikenteen uusi nousu 1900-luvun lopulla toi raitiotien takaisin myös Lontooseen, tosin esikaupunkeihin. Croydon Tram Link -raitiotie avattiin 11.5.2000 Lontoon eteläpuolella. Rataverkon laajuus on 28 km. ja käytössä on 36 vaunua. Vaunuista 24 on alkuperäisiä Bombardierin toimittamia CR4000-vaunuja, jotka ovat periaatteessa samanlaisia kuin Kölnin K4000-vaunut. Vaunujen pituus on 30 metriä. Vuosina 2011–2016 on toimitettu yhteensä 12 Stadlerin 32 metriä pitkää Variobahn-vaunua.
Cross River Tram oli 2000-luvun alun suunnitelma 16 kilometrin raitiotiestä Lontoon keskustaan yhdistämään keskustan rautatieasemia. Hankkeen kustannusarvio oli lähes 700 M€, ja toteutuminen kaatui rahoitusvaikeuksiin. Hanketta esitettiin aloitettavaksi uudelleen 2016, mutta Lontoon pormestari Sadiq Khan ei halunnut edistää Cross River -raitotietä.
West London Tram oli vuonna 2002 esitetty suunnitelma 19 kilometrin raitiotiestä Lontoon länsipuolelle. Hanke siirrettiin hamaan tulevaisuuteen 2007, kun valtio päätti rakentaa ja rahoittaa Crossrail-rautatiehankkeen.
Oxford Streetin raitiotie oli vuoden 2008 suunnitelma, joka olisi rakennettu 2012–2018. Suunnitelma sisälsi Oxford Streetin muuttamisen raitiotiekävelykaduksi. Hanke oli tarkoitus rahoittaa kiinteistökehityksellä.
Docklandin kevytmetro
Docklands Light Railway (DLR) on osin entisille rautatielinjoille Lontoon keskustan itäpuolen vanhoille telakka-alueille rakennettu puoliautomaattinen kevytmetrojärjestelmä. Junakalusto on rakenteellisesti samanlaista kuin Saksan korkealattiaisilla Stadtbahn-järjestelmillä, mutta DLR:llä on sivukiskovirroitus. Olennaisin ero DLR:n ja Lontoon muiden metrolinjojen välillä on, että radalla on jyrkkiä kaarteita kuten raitioteillä.
DLR:n ensimmäinen osuus avattiin 1987. Nykyään (2018) rataverkon laajuus on 38 km. 2- ja 3-osaisia nivelvaunuja on yhteensä 149 kappaletta. Järjestelmän ensimmäiset 21 vaunua olivat käytössä vain vuoteen 1991, jolloin ne myytiin Saksaan Essenin raitioteille, jossa ne varustettiin kattovirroittimilla ja ohjaamoilla. Syy vaunuista luopumiseen oli DLR:n radan jatko tunneliosuutena Bankin maanalaisen asemalle. Ensimmäiset 11 vaunua eivät täyttäneet tunneliliikenteen paloturvallisuusvaatimuksia. Kaikki 21:n vaunua olisi pitänyt muuttaa yhteensopiviksi DLR:n uuden kulunvalvonnan kanssa, mitä pidettiin kalliina.
DLR:n junat toimivat puoliautomaattisesti siten, että matkustamossa oleva virkailija seuraa matkustajien kulkua ovissa ja antaa junalle lähtökäskyn. Junissa ei ole erillisiä ohjaamoita, ainoastaan tilapäiskäyttöön tarkoitettu pieni kuljettajan ajopöytä. Junan lähtökäsky asemalta voidaan antaa virkailijan avaimella vaunun ovelta.
Maanalainen
Lontoon maanalainen rautatiejärjestelmä perustuu nykyiseen Circle Line -rengasrataan, jonka junaliikenne alkoi 1863. Aiemmista Lontoon rautateistä poiketen Metropolitan Railwayn liikennöimä Circle Line oli tarkoitettu pelkästään liikenteeseen Lontoon sisällä. Koska rata rakennettiin jo rakennettuun kaupunkiin, suuri osa radasta tehtiin tunneleihin talojen ja katujen alle. Koko rataa ei kuitenkaan voitu tehdä tunneleihin, koska höyryvetureiden savu oli voitava tuulettaa tunneleista pois.
1800-luvun lopulla saatiin sähkö rautateiden käyttövoimaksi. Se toi mahdollisuuden tehdä rautatie kaupunkiin kokonaan tunneliin. Tähän tarkoitukseen suunniteltiin uusi maanalaisen rautatien standardi, Deep Tubes, syvät putket. Tunneli oli rakenteeltaan pyöreä valurautaputki, joka oli koottu kaarevista yhteen pultattavista segmenteistä. Junien poikkileikkauksesta tehtiin lähes puoliympyrä. Junat olivat metrin verran matalampia kuin osin maanpinnalla kulkevat kaupunkiratojen junat.
Lontoon syvän maanalaisen, Deep Tuben, junat ovat niin matalia, että ovet ulottuvat pitkälle katon kaarelle. Nykyään tunnelin pyöreän putken vapaan tilan halkaisija on 3,56 metriä. Tunnelin ja junan katon välissä on vapaata tilaa vain noin 20 senttiä. Kuva 28.3.2010 Antero Alku.
Sähköistetty maanalaisen liikenne alkoi 1890 tunnelissa, jonka halkaisija oli 3,1 metriä. Junat koostuivat sähköveturista ja vaunuista. Seuraavat linjat rakennettiin hieman suuremmiksi. Putkien halkaisijat olivat 3,56 ja 3,72 metriä. Pintaradat sähköistettiin 1900-luvun alussa. Niiden sähköjärjestelmäksi tuli sama neljän kiskon järjestelmä kuin Deep Tube -radoilla. Kulkukiskoja ei käytetty sähkön syöttöön, vaan sähkö kulki keskellä ja jommalla kummalla reunalla olevien virtakiskojen kautta.
Nykyään Lontoon maanalaisella on 270 aemaa ja 402 km laaja rataverkko, josta 55 % on maanpinnalla. Järjestelmä jakautuu kolmeen pääluokkaan: pintaradat (sub-surface), syvät radat (Deep Tubes) ja DLR. Periaatteessa kukin pääluokka on keskenään yhteensopiva, mutta käytännössä junat liikennöivät vain omilla radoillaan, joiden mitoituksessa ja teknisissä järjestelmissä on eroja. Syvien tunneleiden halkaisija on nykyään 3,56 metriä.
Crossrail
Vuonna 2009 alkoi 118 kilometrin itä-länsisuuntaisen paikallisjunaliikenteen rautatiejärjestelmän rakentaminen Thames-joen pohjoispuolelle Readingin ja Shenfeldin välille. Osa järjestelmästä on olemassa olevaa rataa. Ensimmäinen osuus avattiin liikenteelle 2015. Viimeisenä valmistuvan läntisimmän osuuden avaaminen liikenteelle on aikataulutettu vuodelle 2019. Lontoon raideliikennejärjestelmässä Crossrail on nimetty Elizabeth Lineksi kuningattaren mukaan.
Lontoon keskustassa rata rakennetaan tunneliin. Rataa tullaan liikennöimään British Railin sarjan 345 junakalustolla. Junat ovat 200 metriä pitkiä, niiden kapasiteetti on 1500 matkustajaa ja suurin nopeus 140 km/h. Junat, niiden kunnossapidon ja varikon toimittaa Bombardier. Junia tulee 62 kappaletta ja toimitukset alkoivat kesäkuussa 2017.
Paluu sivun alkuun. Paluu etusivulle.
Tämä sivu on tehty 5.8.2018. Viimeisin päivitys --.--.---- / AA