Lontoo on tunnettu maailman ensimmäisestä maanalaisesta kaupunkirautatiestä, joita Pariisin maanalaisen avaamisen jälkeen ryhdyttiin yleisesti kutsumaan metroiksi. 1900-luvun alussa Lontoossa oli myös raitioteitä, mutta raitioliikenne lopetettiin ja pintaliikenteessä käytettiin ryhdyttiin käyttämään vain kaksikerroksisia busseja.
Raitioliikenteen uusi nousu 1900-luvun lopulla toi raitiotiet takaisin myös Lontooseen, tosin esikaupunkeihin. Nyt raitiotie on palaamassa myös aivan Lontoon ydinkeskustaan. Cross River Tram yhdistää Lontoon keskustan rautatieasemia ja muita merkittäviä joukkoliikenteen solmuja ja alueita.
Uudella raitiotiellä tulee olemaan päivittäin 60.000 matkustajaa. (Helsingin raitioliikenteessä kokonaisuudessaan on noin 157.000 matkustajaa päivässä.) Huipputunnin liikenne on 10.000 matkaa. Vuoroväli on 2 minuuttia. 16,5 kilometrin rata kulkee katutasossa. Radan palvelualue kattaa 200.000 henkilöä. Hankkeen kustannusarvio on 450 milj. puntaa, noin 675 milj. euroa.
Hankkeella on suuri julkinen kannatus. Tammikuussa 2002 tehdyn kyselyn mukaan 92 % vastaajista oli raitiotien rakentamisen puolesta. Tiiviissä kaupunkirakenteessa raiteen sijoittaminen ei ole helppoa. Lisäksi ratalinjauksesta sovitaan eri kaupunginosahallintojen kesken. Vuoden 2007 alussa radan linjaus on tarkoitus olla valmis.
Rata on suunniteltu nimenomaan katutasolle palvelemaan ensisijaisena joukkoliikennepalveluna kuten nyt bussit. Rata ei tule käyttämään edes entistä Thames-joen alittavaa raitiotietunnelia.
Raitioliikenteellä tulee olemaan täydellinen liikennevaloetuus lukuunottamatta Euston Roadin ja Lontoon sisäkehätien risteystä. Siinä valojen kierto on vain 90 sekuntia, minkä vuoksi valojen ajoitus 120 sekunnin raitiovaunujen vuorovälin mukaan ei ole mahdollista.
Cross River Tram on osoitus raitioliikenteen ylivoimaisesta tehokkuudesta siellä, missä joukkoliikenteen kysyntä on kaikkein suurinta. Maanalainen liikenne ei koskaan voi korvata katutason liikennettä, ja suurikokoiset raitiovaunut ovat tehokkain tapa liikennöidä katutasossa. Suurkaupunkien maanalaisille tyypillinen kahden minuutin vuoroväli on mahdollinen myös katutasossa muusta liikenteestä huolimatta, kun liikenteen ohjauksessa annetaan etusija joukkoliikenteelle. Liikennöinnin nopeuden määrää silloin ainoastaan pysäkkiväli aivan samoin kuin maanalaisissakin.
Lontoon alueella on vireillä kaikkiaan yhdeksän raitioliikennesuunnitelmaa. Osa on vasta idean asteella, osa toteutumassa.
Ehkä mielenkiintoisin Cross River Tramin jälkeen on City Tram -suunnitelma. Se on Cross River Tramin laajuinen toinen pohjois-eteläsuuntainen raitiotie, joka osin täydentäisi Cross River Tramin linjoja. (Linkki karttaan.)
Paluu sivun alkuun. Paluu esimerkkien sivulle. Paluu pääsivulle.
Sivu on tehty 5.6.2006 / AA