Helsingin metro edustaa kahta pikaraitiotien olomuodoista: tunnelissa (metro) ja omalla väylällä (kaupunkijuna) kulkevaa liikennevälinettä.
Erot
Teknisessä mielessä erot ovat yksinkertaiset. Virransyöttö. Pikaratikka ottaa sähkövirran ilmajohdosta, metro maasta raiteen vierestä. Pikaraitiovaunun leveys on noin 2,6 metriä, metrovaunun 3,2. Pikaratikan vaunun jäykkä pituus on kymmenkunta metriä, metrovaunulla 21 metriä. Pikaraitiovaunu kääntyy kadunkulmissa, metrovaunun pienin kaarresäde on 250 metriä.
Yhtäläisyydet
Pikaraitiovaunulla ja metrojunalla on sama nopeus ja niillä on sama kiihtyvyys. Molempien energiankulutus on käytännössä sama. Pikaratikka ja metro voivat olla samalla raideleveydellä. Pikaraitiovaunulla ja metrolla on sama liikennöintikustannus silloin, kun pikaraitiovaunu kulkee samanlaisella radalla kuin metro.
Erojen merkitys
Pikaratikan vaunu voi metroradan lisäksi kulkea siellä, missä bussitkin. Siis kaduilla ja teillä. Metrojuna ei, vaan metron rata on aina eristettävä ympäristöstään, eikä rataa voi taittaa jyrkkiin kaarteisiin. Ks. myös Pikaraitiotien olomuodot.
Erot matkustamisen kannalta
Metron saavutettavuus on vaikea. Aina on kuljettava portaita tai hississä. Metroasema on aina erillinen suurehko rakennelma, joka on sijoitettava omalle tonttialueelleen. Maan päällä sivuun muusta rakennetusta ympäristöstä tai syvälle maan alle pitkien porras- ja hissiyhteyksien päähän.
Pikaraitiovaunun ja metron saavutettavuus
Helsingissä vain harvat voivat matkustaa pelkästään metrolla. Suurimman osan on matkustettava osa matkasta bussilla. (Ks. Liityntäliikenne.) Eli metron matkustusmukavuus ja nopeus ovat enintään samat kuin bussilla. Esimerkiksi invalidien ja lastenvaunujen kanssa metro vain hankaloittaa matkaa. Ei riitä, että matkustaja pääsee bussiin, sillä kohta hänen on vaihdettava siitä metroon.
Paluu edelliselle sivulle. Paluu kansisivulle.
Sivu päivitetty viimeksi 25.5.2002/AA.