Mikä on pikaraitiotie

Pikaraitiotie on sähkökäyttöinen raideliikennejärjestelmä, jonka kalusto voi liikkua myös kaduilla.

Yksityiskohtia

Katukelpoisuuden vuoksi pikaraitiotien kalusto ottaa sähkövirran ilmajohdosta, ja kaluston leveys on enintään 2,65 metriä.

Käytännön toteutuksissa vaunut ovat nykyään matalalattiaisia nivelvaunuja, joiden matkustajamäärä on 200 - 250 henkilöä. Vaunuja voidaan kytkeä yhteen yhden kuljettajan ajettaviksi juniksi. Usein vaunut ovat molempiin suuntiin ajettavia, jolloin kääntösilmukoiden rakentaminen ei ole tarpeen.

Pikaraitiovaunun nopeus riippuu radasta ja ympäristöstä. Vaunujen maksiminopeudet ovat 80 km/h ja ylöspäin. Ks. myös Pikaraitiotien olomuodot.

Yhden linjan kapasiteetti riippuu pysäkkien laituripituuksista, jotka rajoittavat pisimmän junan pituuden, sekä käytettävästä turvajärjestelmästä. Jos turvajärjestelmä sallii esimerkiksi 1,5 minuutin vuorovälit ja junassa voi olla 4 vaunua, kapasiteetti on 40.000 matkustajaa tunnissa. (Helsingin metro kuljettaa enimmillään noin 10.500 matkustajaa tunnissa.) Ks. myös erillinen kapasiteetti-sivu.

Pikaraitiovaunun liikennöintikustannus riippuu radan ominaisuuksista eli kulloisesta pikaraitiotien olomuodosta. Liikennöintikustannukset ovat samat kuin olomuotoa vastaavalla erillisellä järjestelmällä. Kun pikaraitiovaunu liikennöi samanlaisella radalla kuin metro, sen liikennöintikusannus on sama kuin metrolla. Kun pikaraitiovaunulla liikennöidään katuradalla, liikennöintikustannus on sama kuin raitiotiellä.

Matalalattiavaunun lattian korkeus on 35 cm. Raideleveys on vähintään 1000 mm. Usein käytetään rautateiden raideleveyttä, joka on yleensä 1435 mm. Suomessa rautateiden raideleveys on 1524 mm. Käyttöjännite on 600 tai 750 Volttia, nykyaikaiset vaunut toimivat molemmilla jännitteillä.

Paluu edelliselle sivulle. Paluu pääsivulle.

Tämä sivu päivitetty viimeksi 25.5.2002/AA.