Joukkoliikenteen menestystekijät

Menestystä on tutkittu | Taulukko menestystekijöistä | Tulokset selittävät Suomen kehityksen | Tutkimuksen lähde

Pääkaupunkiseudulla sekä muualla Suomessa on totuttu siihen, että autoilu yleistyy ja joukkoliikenteen käyttö vähenee. Autoilun yleistymistä on ollut helppo selittää esimerkiksi sen avulla, että kaupunkeja on rakennettu ei ainoastaan auton käyttöä suosiviksi vaan auton käyttöä edellyttäviksi.

Henkilöauton käyttöä puoltavat seuraavat seikat:

• asumisen hajauttaminen
• asuntojen ja töpaikkojen eriyttäminen
• palveluiden vähentäminen ja keskittäminen

Autoilun paineessa joukkoliikenne on nähty yhteiskunnan palveluna niille, jotka syystä tai toisesta eivät voi tai halua käyttää autoa. Joukkoliikennettä on arvioitu vakavana vaihtoehtona auton käytölle ainoastaan Suomen suurimmilla kaupunkiseuduilla.

Pakottamista ei ole pidetty hyvänä keinona saada ihmiset käyttämään joukkoliikennettä. Siksi esimerkiksi tietulleihin ja ruuhkamaksuihin on suhtauduttu kielteisesti. Ainoaksi keinoksi edistää joukkoliikennettä jää silloin pyrkimys tehdä joukkoliikenteestä kyllin houkutteleva vaihtoehto autoilulle.

(Paluu alkuun.)

Menestystä on tutkittu

Suomessa joukkoliikenteen houkuttelevuuden on uskottu perustuvan joukkoliikennevälineen nopeuteen ja tiheään vuoroväliin. Näin on ajateltu joukkoliikenteen vastaavan mahdollisimman hyvin henkilöauton tarjoamaa aikataulusta riippumatonta ja pysäkeillä pysähtymisestä vapaata palvelua.

Euroopassa on tutkittu, mitkä seikat ovat kokemusperäisesti liittyneet joukkoliikenteen menestymiseen. Tutkimus kattoi 24 kaupunkia, joissa on raidejoukkoliikennettä. Mukana oli kaupunkeja sekä Euroopasta että USA:sta. Kaupunkien väkiluvut vaihtelivat 106.000 – 3,4 miljoonaa. Yli miljoonan asukkaan kaupunkeja oli 5.

Tutkimuksessa eriteltiin yhdentoista ominaisuuden yhteyttä joukkoliikenteen menestykseen. Menestyksen mittarina oli joukkoliikenteen osuus liikenteestä. Tiivistelmä tuloksista on seuraavassa taulukossa. Mitä suurempi korrelaatiokerroin, sen paremmin ominaisuus liittyy joukkoliikenteen menestykseen. Negatiivinen korrelaatiokerroin merkitsee, että ominaisuus ei liity menestykseen vaan pikemminkin huonoon menestykseen. Kun kerroin on vähintään 0,34, ominaisuus liitty erittäin hyvin joukkoliikenteen menestykseen.

Paras joukkoliikenteen osuuteen liittyvä tekijä, kausilippujen käyttäjien osuus kertoo, että hyvin toteutettuun joukkoliikenteeseen ollaan valmiit sitoutumaan. Se on siis seuraus hyvin järjestetystä joukkoliikenteestä.

Kolme muuta menstykseen erittäin hyvin liittyvää tekijää paljastavat hyvän joukkoliikenteen järjestämisen perusominaisuudet:

• Pysäkkejä tulee olla tiheään ja joukkoliikenteen on ulotuttava lähelle käyttäjiä
• Kävelyalueille tullaan joukkoliikenteellä ja ne houkuttelevat joukkoliikenteen käyttöön
• Linjaverkon tulee olla tiheä, ei raskaisiin keskitettyihin yhteyksiin perustuva

Auton käyttöön houkuttelevalle joukkoliikenteelle tyypillistä on

• Nopea auton kanssa kilpailemaan pyrkivä joukkoliikenne, eli nopeus ei voita autoa
• Pysäköintimahdollisuus matkan päätepisteessä houkuttelee käyttämään autoa
• Kausilipun korkea hinta houkuttelee valitsemaan auton

Joukkoliikenteen käytölle merkityksettömiä ominaisuuksia ovat

• Liityntäpysäköinnin määrä, eli jos autolla lähdetään, sillä mennään yhtä hyvin perille asti
• Raskaan raideliikenteen asemien tiheys ei auta, sillä raskas raideliikenne ei ole menestyvän joukkoliikenteen muoto
• Joukkoliikennettä ei käytetä autojen tapaan muodikkaan uuden kaluston perusteella
• Vuorotiheys ei paikkaa pitkää kävelymatkaa tai muuten huonoa palvelua

(Paluu alkuun.)

Tulokset selittävät Suomen kehityksen

Tulokset selittävät hyvin, miksi joukkoliikenteen osuus Suomessa ja pääkaupunkiseudulla on kehittynyt vähenevänä. Suomalaisissa kaupungeissa on toteutettu ratkaisuja, jotka liittyvät joukkoliikenteen huonoon menestykseen tai ne eivät vaikuta joukkoliikenteen käyttöön.

Pääkaupunkiseudulla on panostettu raskaaseen raideliikenteeseen, jolla on suuri linjanopeus ja tiheä vuoroväli. Samalla joukkoliikenteen verkko harvenee, koska nopeasti saavutettavan joukkoliikenteen palvelu jää etäälle hajaantuvasta kaupunkirakenteesta.

Joukkoliikenteen osuus seudulla on laskenut voimakkaasti, eikä mikään ennusta sen kasvua. Toisaalta Helsingin sisällä joukkoliikenteen käytön osuus on suuri, koska keskustassa ja sen läheisyydessä toteutuvat menestykseen liittyvät ominaisuudet eli tiheä verkko, tiheä pysäkkiväli ja muutamat kävelyalueet sekä pysäköinnin luontainen niukkuus.

Jos joukkoliikenteen osuutta suomalaisissa kaupungeissa halutaan nostaa, se voi tapahtua vain kevyen raideliikenteen keinoin ja yhdistämällä joukkoliikenne kaupunkirakenteeseen jo kaavoitusvaiheessa. Vain kevyellä raideliikenteellä voidaan toteuttaa kävelyalueisiin tukeutuvia kaupunkitiloja, joihin on tehokas ja nopeasti toimiva liikenne. Bussiliikenne jäsentää kaupunkitilan autoilun tilaksi, eikä bussi ole mahdollinen kävelyalueiden liikenneväline. Raskas raideliikenne ei sovellu paikalliseen kaupunkiliikenteeseen, vaan taajamien väliseen liikenteeseen, joissa etäisyydet ovat vähintään 15 – 20 km:n luokkaa.

Tutkimuksen lähde: Future of Urban Transport, Learning from Success and Weakness. Carmen Hass-Klau, Graham Crampton 2002. ISBN 0951962078

Paluu sivun alkuun. Paluu edelliselle sivulle. Paluu pääsivulle.

Sivu on tehty 28.4.2004 / AA