Mikko Laaksonen
Raideliikenteen kehitys nykyaikaan | Ihmisläheinen linjasto, toimivat etuudet ja informaatiojärjestelmä | Joukkoliikenteen kehittämishankkeet | Pöstlingerbahnia vuorelle | Kannattaa vierailla | Linkit ja lähteet
Linzin kaupunki on ylä-Itävallan osavaltion pääkaupunki Tonavan varrella, paikalla jolle roomalaiset perustivat jo ensimmäisellä vuosisadalla Lentian linnan. Kaupungin talous perustui keskiajalta uuteen aikaan suolakauppaan Tonavalla. Kaupungissa asuu 186 500 asukasta ja joukkoliikenneyhteenliittymän palvelemalla alueella 245 000 asukasta, eli kaupunki on saman kokoinen kuin Turku tai Tampere. Nykyisin kaupunkia leimaa raskas teollisuus, etenkin VOEST-Alpinen terästehdas, entinen Hermann-Göring Werke sekä Chemie-kemiantehtaat. Kaupunkiin on 1960-luvulla perustettu myös kaupungin suurimman pojan, tähtitieteilijä Johannes Keplerin nimeä kantava yliopisto. Kaupunginhallituksessa on viisi demareiden, kolme Itävallan kansanpuolueen ja yksi vihreiden edustaja, joka vastaa liikenne- ja joukkoliikennepolitiikasta.
Linz Linien GmbH:n 18,9 km pitkä raitiotie, 18,7 km pitkä johdinautoverkosto, bussit ja Pöstlingbergin vuoriraitiotie kuljettavat vuodessa 88,3 miljoonaa matkustajaa – eli 360 matkaa / joukkoliikenneyhtymän palveleman seudun asukas. Joukkoliikennematkoja tehdään siis noin kolme kertaa enemmän kuin samankokoisissa Turussa ja Tampereella.
Linzin joukkoliikenne kulkee maan pinnalla keskellä kaupunkia.
Linzistä Budweisiin rakennettiin 1832 Manner-Euroopan ensimmäinen pidempi hevosrautatie suolan kuljetukseen. Rautatie Wieniin valmistui 1858. Vuonna 1880 kaupunkiin rakennettiin poikkeuksellisella 900 mm raideleveydellä toteutettu hevosraitiotie kaupungin päärautatieasemalta pääkatu Landstrassea Urfahriin. Hevosraitiotie sähköistettiin 1897 ja sähköraitiotien pohjois-eteläsuuntaista päälinjaa laajennettiin uudella osuudella Landstrassen jatketta, Wiener Strassea Kleinmüncheniin, josta jatkui raitiotiejärjestelmään liittynyt paikallisrata Ebelsberg – St Florian. Ensimmäinen laajennusvaihe päättyi itä-länsisuuntaiseen poikittaislinjaan M. Vuoriraitiotie 537 m korkean Pöstlingbergin huipuilla sijaitsevaan 1738–74 rakennettuun pyhiinvaelluskirkkoon ja 1831–37 rakennettuun linnoitukseen avattiin 1898. Radan keskimääräinen nousu on noin 10 %, ja se on yksi maailman jyrkimmistä radoista, jolla ei ole hammasratasvetoa.
Raitiovaunulinjasto säilyi muuttumattomana 1960-luvulle asti muutamia modernisointeja, rautatien ylityskohdan siirtoja ja kaksiraiteisia osuuksia lukuun ottamatta. Itävallan natsimiehityksen aikana kaupungissa aloitettiin 1944 johdinautoliikenne, ensimmäiset vaunut olivat sotasaalista Italiasta. Linjasto täydensi raitioliikennettä kaupungin lounaisosissa ja keskustan poikittaislinjoilla.
Linzin raitioteitä modernisoitiin 1960-luvulla levittämällä linjoja kaksiraiteisiksi ja rakentamalla pohjois-eteläsuuntaisen päälinjan päihin kääntösilmukat uusia, Düwag-tyyppisiä nivelvaunuja varten. Modernisointeihin liittyen itä-länsisuuntainen linja M Weingartshofstrasse – Weissenwolfstrasse lakkautettiin maaliskuussa 1968, koska linjan raiteiden välinen etäisyys oli liian kapea, ja linjaa ei saatu jatkettua lähemmäs rautatieasemaa ja Linzer Lokalbahnia. Linjan korvannut bussilinja 21 muutettiin vuonna 1991 johdinautolinjaksi. Myös Ebelsberg – St Florian paikallisradan liikenne lopetettiin 1974, mutta radan pääosa säilytettiin museoraitiovaunuratana.
Linzin raitiotietä laajennettiin vuosina 1970-74 tehtyjen suunnitelmien ja päätösten mukaan joulukuussa 1977 Auhofiin, jossa yliopisto ja muut korkeakoulut sijaitsevat. Uusi linja rakennettiin kokonaan omille kaistoilleen, ruohoratana. Julkisen liikenteen käyttö korridorissa nousi 20 % ja raitiotien kuljettamien matkustajien määrä 27 %. Samanaikaisesti Landstrasse muutettiin kävelykaduksi, jolla saivat kulkea vain raitiovaunut. Linz on siis yksi ensimmäisiä kaupunkeja, joissa öljykriisin jälkeen tehtiin merkittäviä vanhan raitiotien modernisointeja, ja se voi olla raideliikennekertoimen, ruohoradan ja raitiokävelykadun ideoiden yksi alkulähde. Hyvien kokemusten perusteella raitiotietä jatkettiin vuonna 1985 1,5 km Auwiesenin uuteen lähiöön kaupungin lounaisosassa.
Linzissä Auhofin lähiöön rakennettiin raitiotie jo 1970-luvulla – itäblokin vastaaviin lähiöihin vasta 1980-90-luvuilla.
Paluu sivun alkuun.Linzin joukkoliikenne on korkeatasoinen mutta pröystäilemätön. Raitiovaunut, johdinautot ja muu joukkoliikenne ovat ennen kaikkea lähellä kaikkia linziläisiä. Kävelyetäisyydellä raitiotiestä asuu nykyisin 120 000 asukasta, eli noin puolet seudun asukkaista. Runkolinjojen 1 ja 2 välittömässä läheisyydessä on 70 000 asukasta ja 30 000 työ- ja koulutuspaikkaa. Joukkoliikenteen liikenneympäristö on viimeistelty mutta konstailematon. Kaikki omalla kaistallaan kulkevat lähiöosuudet ovat ruohorataa, asfalttia on vain siltojen päällä ja pysäkkialueilla.
Linz on yksi niistä kaupungeista, joissa ensimmäisenä tehtiin uusia ruohotettuja rataosuuksia.
Linzissä on käytössä kattava joukkoliikenteen etuisuus- ja informaatiojärjestelmä LIBE ”Linzer Beschleunigungsprogramm”, jota on toteutettu vuodesta 1993 alkaen. Raitiovaunuilla on toimiva priorisointi kaikissa reitin liikennevaloissa; pienempien katujen risteyksissä on rautatien tasoristeyksen tyyppisesti varoitusvalot ja ajokielto autoille. Tutustuttaessa ainoastaan tunnelityömaan suuaukkojen kohdalla liikennevalopriorisointi ei vaikuttanut toimivan sataprosenttisesti. Liikennevaloetuisuusjärjestelmän toteuttaminen nosti raitiotien keskinopeuden 18,1 km/h:stä (1992) 20,8 km/h:een (1995) eli noin 15 %. Mikäli vuoroja on voitu vähentää nopeuden nostoa vastaavasti, on priorisointi alentanut liikennöintikustannuksia noin 15 % suhteessa vuorotiheyteen. Liikennöinti on kaiken kaikkiaan toteutettu hyvin sujuvasti ja tehokkaasti, kuljettajat vaihdetaan tauolle varikon kohdalla ”lennosta” ja vaunut eivät jää pysäkeille odottelemaan loputtomiin kuten Wienissä.
Linzissä on vaikea kuvata raitiovaunuja liikennevaloissa, koska vaunut eivät pysähdy liikennevaloihin – koskaan.
Käytännössä jokaisella pysäkillä, myös vähäliikenteisillä bussipysäkeillä, on seuraavan vaunun tuloajan kertova näyttö. Tämän vuoksi millä tahansa pysäkillä voi vaihtaa linjasta toiseen, jos se on mielekästä. Vaihtojärjestelyt eri linjojen välillä olivat laitakaupungillakin yksinkertaisen toimivia; bussi- ja raitiotiepysäkki olivat täsmälleen vierekkäin. Koska liikenne on säännöllistä, on aikataulukirjassa ilmoitettu jokaiselle linjalle pysähtymisaika kaikilla tärkeillä pysäkeillä. Muutenkin informaatiojärjestelmä on systemaattinen; kaikilla pysäkeillä on lippuautomaatit ja kaikissa vaunuissa linjakartat.
Joka vaunussa on linjakartta.
Kaikilla pysäkeillä on vaunun tulon näyttävä taulu sekä lippuautomaatti. Ihmiset jaksavat odottaa vaunua pitkäänkin, kun tietävät koska se tulee.
Paluu sivun alkuun.
Linzissä on päätetty julkisen liikenteen kehittämispaketista, josta 390 miljoonan euron väyläinvestoinnit toteuttaa erillinen toteutusyhtiö Naveg AG ja 145 miljoonan euron investoinnit kalustoon Linz Linien. Paketin maksavat yhdessä Linzin kaupunki, Ylä-Itävallan osavaltio sekä liittovaltio. Pakettiin kuuluu raitiotien laajentaminen, uudet matalalattiaraitiovaunut, paikallisjunaliikenteen tehostaminen, uusi matkakeskus, sekä uusia bussikaistaosuuksia, joille toteutetaan myöhemmin raitiotie. Rautatiesatsauksista tärkeimpiä on kaksi uutta raidetta suurnopeusjunille Wienin suuntaan jolloin nykyiset raiteet vapautuvat paikallisjunille, Ebelsbergin uusi vaihtoasema raitiotieltä rautatielle sekä keskustan läpi kulkeva paikallisjunarata Mühlkreisbahnilta päärautatieasemalle.
Ebelsbergissä raitiotie on yksiraiteinen, jotta kadunvarsipysäköintipaikat on voitu säilyttää paikallisten yrittäjien toivomalla tavalla.
Linzin raitiotietä on laajennettu 30,8 Meurolla 3,6 km (8,5 Meur/km) Ebelsbergin kylän ja uuden Ennsfeldin lähiön läpi Hillerstrasselle vanhaan lähiöön. Ebelsbergin keskustassa raitiotie on toteutettu yhdelle kaistalle kahtena lomittaisena raiteena, jotta kadunvarren pysäköintipaikat on voitu säilyttää yrittäjien toivomuksesta. Wambacher Strasse-pysäkillä on uimahallin-urheilukeskuksen yhteydessä liityntäpysäköinti. Linjan varressa on kolme suurempaa lähiön palvelukeskusta Ebelsberg, Ennsfeld ja Hillerstrasse – pysäkeillä. Linjan jatke Ebelsbergiin rakennettavan paikallisjuna-aseman kautta uudelle ekologiselle Solar City-työpaikka-alueelle on rakenteilla ja valmistuu 1.12.2005, jonka jälkeen töitä jatketaan edelleen Südparkin ja Pichlinger Seen suuntaan. Kokonaisuudessaan linjaa 2 jatketaan 8,2 km 53,8 Meurolla (6,5 Meur/km) Myöhemmin on suunnitteilla linjan 1 pidennys Auwiesenistä lounaaseen Wegscheidiin (3,2 km, 22,5 Meur, 7 Meur/km) ja linjan 3 jatkaminen pääasemalta luoteeseen Harter Plateauhun ja Trauniin (5,5 km, 130 Meur, 23,5 Meur/km). Tälle osuudelle rakennetaan ensin bussikaistat ja raitiotien rakentaminen tulee varsin kalliiksi 1,3 km pitkän rautatiealueen alittavan tunnelin ja leikkauksen takia. Yhteensä raitiotietä siis laajennetaan 16,9 km 206,5 Meurolla, keskimäärin 12,2 Meur / km. Laajennusten jälkeen raitiotien laajuus on n. 32 km. Johdinautoliikennettä ei laajenneta vastaavasti, mutta sitä ei korvata raitiotiellä.
Linzissä raitiotie kulkee sekä uusiin että vanhoihin lähiöihin, Ennsfeld ja Kaserne.
Linziin on tilattu 21 City Runner -matalalattiaraitiovaunua Bombardieriltä. Vaunut ovat ”referenssiprojekti”, jonka pohjalta vaunuja kehitetään sarjatuotantoa varten. Ajomukavuus uusilla vaunuilla on varsin hyvä, ja hyvältä vaikutti myös se, että sunnuntailiikenteessä oli liikenteessä useita vaunuja. Näinhän ei kaikissa uusia matalalattiavaunuja tilanneissa kaupungeissa ole.
Cityrunner sopii ”pikajalaksi” niille, joilla on kiire.
Linzin raitiolinjaston keskeinen ongelma on ollut, että runkolinjat 1 ja 2 ohittavat rautatieaseman noin 500 m etäisyydeltä. Rautatieyhteyden hoitaa linja 3 erillisellä lyhyellä haaralla. Tämä ongelma poistuu, kun uusi matkakeskus, ”Nahverkehrdrehscheibe” valmistuu joulukuussa 2004 päärautatieasemalle. Uuden matkakeskuksen alta toteutetaan 1,9 km pitkä raitiotietunneli, jolle tulee kolme pysäkkiä. Tunnelin tarkoituksena ei ole toimia kaupungin profiilia korottavana ”maanalaisena”, vaan sillä on puhtaasti käytännöllinen tarkoitus tuoda raitiovaunut lähemmäs junia ja busseja. Tunneli on jouduttu tekemään näin pitkäksi, jotta se voi alittaa aseman eteläpuoliset säilytettävät rakennukset ja ratapihan ja yhdistää suorinta reittia Landstrassen ja Wiener Strassen osuudet. Herz-Jesu Kirchen pysäkki on ylhäältä avoin ja valoisa. Tunneli avataan 1.9.2004.
Herz-Jesu -Kirchen pysäkin katto on auki vaikka pysäkki onkin maan alla.
Matkakeskusprojektin rahoittavat puoliksi Linzin kaupunki ja Ylä-Itävallan osavaltio. Ylä-Itävallan osavaltion hallinto siirretään massiiviseen toimistorakennukseen aseman yhteyteen, jolloin sekä työntekijät että asiakkaat pääsevät helposti julkisilla liikennevälineillä virastoihin.
Tämä linjan 3 ruohorata korvattiin pian kuvan oton jälkeen matkakeskuksen ja virastotalon ali kulkevalla tunnelilla.
Paluu sivun alkuun.
Varmasti hauskin osuus Linzin raidejoukkoliikenteessä on Pöstlingerbahnin vuoristoraitiotie. Rata alkaa raitiotielinja 3:n sekä Mühlkreisin kiskobusseilla liikennöitävän paikallisjunaradan pääteaseman vierestä. Erittäin jyrkällä radalla liikenteessä on edelleen alkuperäisen tyyppisiä vaunuja, mutta vaunut on modernisoitu 1948–60, mutta niissä on edelleen trolley-virroittimet, jotka kuljettaja kääntää pääteasemilla. Näkymät radalta ja erityisesti Pöstlingbergin huipulta ovat hienot. Radalla on käytössä erillinen, kallis retkilippu, mutta se on hintansa arvoinen. Pöstlingerbahn liikennöi myös talvella, koska vuorella asuu myös pysyviä asukkaita, mutta tämän liikenteen tuoma kate on riittämätön, ja lisätulot yhdestä kaupungin tärkeimmästä nähtävyydestä ovat varmasti tarpeen.
Pöstlingsbergbahn vie näköalavuoren huipulle.
Sisällä vanhan linnoituksen tornissa on myös pieni nähtävyysrata Grottenbahn, jossa on tonttudioraamoja. Ehkä tämän vuoksi vuoristoraitiotiellä on erittäin runsaasti pieniä matkustajia; tutustuttaessa tupaten täynnä olevassa vaunussa oli kolmet lastenvaunut ja vielä enemmän pikku matkustajia.
Pöstlingsbergbahn on pienten turistien suosiossa.
Muuta perinteistä raideliikennettä Linzissä ovat raitiovaunuilla liikennöitävä 1435 mm raidelevyinen vanha paikallisrata Linzer Lokalbahn sekä St Florianissa vanhalla 900 mm paikallisradalla liikennöitävä museoraitiotie. Ajan puutteen vuoksi niihin ei ollut mahdollista tutustua.
Vielä Linzin historiaan liittyvä kuriositeetti. Sodan jälkeen kaupungin keskusta kuului amerikkalaisten miehitysvyöhykkeeseen ja Tonavan pohjoispuoli neuvostoliittolaisille. Asiaankuuluvasti Tonavan ylittävällä Nibelungen-sillalla oli tiukka rajakontrolli. Kontrollit haittasivat raitiovaunuliikennettä ja Urfahrin varikon käyttöä niin paljon, että sen vuoksi kaupunkiin rakennettiin uusi Kleinmünchenin raitiotievarikko, jota miehitys ei haitannut. Miehitys päättyi 1955 Itävallan valtiosopimuksen allekirjoittamisen jälkeen.
Vierailu Linziin on paikallaan kaikille, jotka ovat kiinnostuneet ihmisläheisestä ja tehokkaasta joukkoliikenteestä. Koska joukkoliikenneyritys panostaa myös perinteisiin – kuten Pöstlingsbergbahniin – kaupunki on nautinto myös joukkoliikenneharrastajille.
Linzissä oppii, miten houkutteleva joukkoliikenne tehdään – viemällä linja lähelle ihmisiä, palveluita ja työpaikkoja.
Junamatkat IC-junilla:
Wienistä 2 h
Salzburgista 1,5 h
Münchenistä 3–4 h
Frankfurtista 7–8 h
Kölnistä 7 h.
Kirjoittaja vieraili Linzissä 22.8.2004.
Paluu sivun alkuun.
Linzin kaupunki:www.linz.at
Linz AG Linien: www.linzag.at
Tramways & Urban Transit -lehden artikkeli Linzistä: http://www.lrta.org/art0205.html
Kure, Gottfried 1997: Linz an der Tramway. 100 Jahre elektrische Strassenbahn. Verlag Johannes Heyn
Paluu sivun alkuun. Paluu ulkomaisten esimerkkien sivulle. Paluu pääsivulle.
Sivu on tehty 9.5.2006 / ML, AA