Tutkimus koetun turvallisuuden vaikutuksesta julkisen liikenteen käyttöön

Tukholman raitiovaunut koetaan turvallisiksi rahastajien takia

Mikko Laaksonen

Raitiotiet arvostuksessa bussien edellä | Pysäkkisuunnittelu tärkeätä | Raportti antaa ideoita suunntteluun | Raporttien tiedot

Charlotte Alm (Linköpingin yliopisto, käyttäytymistieteen laitos) ja Erik Lindberg ovat tehneet kyselytutkimuksen Göteborgissa, Norrköpingissä ja Tukholmassa siitä, miten houkuttelevuus, turvallisuus ja erilaiset riskit vaikuttavat liikennemuodon valintaan. Haastattelututkimuksessa selvitettiin ihmisten arvioita auton, raitiovaunujen, kaupunkibussien, lähijunien, seutubussien sekä Tukholmassa metron käyttöön. Ihmisiltä kysyttiin eri liikennemuotojen houkuttelevuutta sekä heidän kokemaansa riskiä joutua liikenneonnettomuuteen, joutua häiriökäyttäytymisen, uhan tai väkivallan kohteeksi sekä eri tekijöitä jotka vaikuttavat turvallisuuteen.

Raitiotiet arvostuksessa bussien edellä

Eri liikennemuodoista auto oli arvostetuin. Jukkoliikennemuotojen osalta kaupungeittain oli selvästi vaihtelua. Kaikissa kaupungeissa raitiotie oli arvostetumpi kuin kaupunkibussit, mutta vain Tukholmassa se oli arvostetuin joukkoliikenteen muoto. Norrköpingissä lähijuna oli arvostetuin joukkoliikennemuoto, kun se Tukholmassa ja Göteborgissa oli vähän arvostettu liikennemuoto. Seutubussien arvostus vaihteli voimakkaasti. Ilmeisesti eri joukkoliikennemuotojen arvostukseen vaikutti niiden asema kaupungissa sekä palvelun laatutaso. Ne ihmiset, jotka käyttivät säännöllisesti kyseistä liikennemuotoa, pitivät siitä enemmän ja pelkäsivät sitä käyttäessään vähemmän.

Mielenkiintoinen havainto on, että ihmiset – todellisuutta vastaavasti – arvioivat, että riski joutua liikenneonnettomuuteen on suurin autolla ja toiseksi suurin bussilla. Raitiovaunun ja junan onnettomuusriski arvioitiin alhaiseksi. Se ei kuitenkaan ratkaise näiden liikennemuotojen suosiota, sillä kyselyssä arvioitiin, että joukkoliikenteessä voi autoa todennäköisemmin joutua häiriökäyttäytymisen, uhan tai väkivallan kohteeksi. Häiriökäyttäytymisen, uhkausten ja väkivallan riski arvioitiin Göteborgissa suurimmaksi raitiovaunuissa, Norrköpingissä kaupunkibusseissa ja Tukholmassa metrossa ja paikallisjunassa. Tukholmassa raitiovaunu koettiin turvallisemmaksi kuin mikään muu joukkoliikennemuoto. Sitä liikennemuotoa, jossa olo koettiin uhatuksi, vältettiin eri tilanteissa.

Pysäkkisuunnittelu tärkeätä

Pysäkkiympäristössä kaikkein uhkaavimmaksi tekijäksi koettiin jalankulkutunnelit, viereiset puistoalueet, yksinäisyys ja huono valaistus. Muut tekijät olivat vähemmän merkittäviä. Matkustaessa perjantai- ja lauantai-illat, yksin matkustaminen ja henkilökunnan läsnäolon ja valvontamahdollisuuden puute koettiin pelottaviksi.

Mielenkiintoista kyselyn tuloksissa on se, että pysäkkiympäristön laatutekijät liittynevät myös kaupunkisuunnitteluun. Pelottavimmiksi ympäristöiksi koettiin Göteborgissa Bergsjön ja Angeredin alueet ja Tukholmassa Norra Botkyrkan ja Rinkebyn alueet, joissa lähiöasemat sijaitsevat tunneleissa tai joihin kuljetaan ikäviä tunneleita. Bergsjön ja Angeredin alueiden raitiotie suunniteltiin samojen normien mukaan kuin samaan aikaan rakennetut Tukholman metrolinjat, ja ne oli tarkoitus myöhemmin muuttaa metrolinjoiksi. Alueet ovat sosiaalisesti leimautuneita 1960-70-luvulla rakennettuja ”miljonprogrammet” - lähiöalueita. Norrköpingissä, jossa riski koettiin suurimmaksi bussissa, suurinta lähiöaluetta palvelee bussi, ei raitiovaunu. Asuntoalueiden sosiaalinen leimautuminen vaikuttaa myös liikennevälineeseen.

Liikennevälineen palveluratkaisu vaikuttaa myös turvallisuuteen. Göteborgissa raitiovaunu kulkee myös ikäviin lähiöihin, ja sillä liikennöidään usein useista erillisistä vaunuista koostuvina junina. Norrköpingissä käytetään yksinäisiä nivelvaunuja. Tukholman Tvärbana-raitiotiellä käytetään uusia isoja nivelvaunuja, joissa on kiertävä rahastaja ja myös kahdella vanhalla raitiolinjalla on rahastajat. Myös Djurgårdenin museoraitiovaunulinjalla on rahastajat, ja linja on todennäköisesti monelle tukholmalaiselle lähiöiden kolmea raitiolinjoja tutumpi. Sen sijaan metrossa ja paikallisjunassa rahastajia tai muuta henkilökuntaa ei usein näy. Mitä paremmin kuljettaja tai rahastaja näkyy vaunussa, sitä korkeampi koettu turvallisuustaso.

Raportti antaa ideoita suunntteluun

Raportin arvioiden perusteella voi esittää muutamia kommentteja joukkoliikenteen ja sen palveluiden suunnittelusta:

• Pysäkkejä ei tule sijoittaa yksinäisille paikoille ja ne on valaistava hyvin.
• Pysäkkien tuloreittien tulee olla mukavia ja hyvin valaistuja. Niillä ei saa olla ikäviä, ahdistavia tunneleita tai pusikoituneita puistoja, jotka koetaan uhkaaviksi.
• Kaikissa vaunuissa tulee olla läsnä ainakin kuljettaja, jonka tulisi nähdä koko vaunu ja näkyä koko vaunussa. Mikäli kuljettaja ei voi valvoa koko tilaa, ainakin viikonloppuiltaisin vaunuissa tulisi olla rahastaja tai vartija.

Koko joukkoliikenteen suunnittelussa tulee ottaa huomioon matkustajien kokema turvallisuus, koska se vaikuttaa onnettomuusriskiä enemmän siihen, käytetäänkö joukkoliikennettä. Pysäkki-, vaunu- ja henkilöstöratkaisuin voidaan joukkoliikennepalvelusta tehdä turvallisen tuntuista. Niillä ei kuitenkaan todennäköisesti pystytä yksinään ratkaisemaan kaupunginosien sosiaalisen leimautumisen ongelmia.

Raporttien tiedot

Alm,Charlotte & Lindberg, Erik:
Upplevd trygghet vid resor med kollektiva transportmedel (VTI meddelande 919 - 2002)
Ladattavissa: http://www.vti.se/PDF/reports/M919.pdf (1,3 Mt, 35 s.)
Kollektivtrafik i storstad - undviker människor att resa på grund av otrygghet (VTI meddelande 941 - 2003)
Ladattavissa: http://www.vti.se/PDF/reports/M941.pdf (191 kt, 39 s.)
Betydelsen av upplevda risker och känslor av otrygghet vid resor med kollektivtrafik – En undersökning i Göteborg samt jämförelse med resultat från Norrköping och Stockholm. (VTI meddelande 962 - 2004)
Ladattavissa: http://www.vti.se/pdf/reports/M962.pdf (250 kt, 50 s. + liiteet.)

Paluu sivun alkuun. Paluu etusivulle.

Sivu on tehty 7.8.2004 /AA