Joukkoliikenteen pakkokäyttäjä on henkilö, joka ei voi tai ei halua käyttää omaa autoa. Tällaisen henkilön on siis pakko käyttää joukkoliikennettä. Yhteiskunnan velvollisuus ylläpitää joukkoliikennettä perustuu pakkokäyttäjiin. Yhteiskunnan palveluiden on oltava saavutettavissa, vaikka ei käytäkään autoa. Toisin sanoen, jokaisella on oltava vapaus olla käyttämättä henkilöautoa.
Pakkokäyttäjiä tulee yhteiskunnassa olemaan aina. Heitä ovat:
Huomaamme, että joukkoliikenteen pakkokäyttäjiä on myös ajokortti-ikäisissä henkilöissä. Jonkinlaisen arvion pakkokäyttäjien määrästä saa väestön ikäjakaumasta. Vuonna 2003 oli esimerkiksi Helsingin väestöstä 18 – 64 -vuotiaita 69 %. 0 – 6 -vuotiaita oli vajaa 7 %. Näistä nuorista lapsista voidaan sanoa, että he eivät yleensä liiku itsenäisesti.
Toisin sanoen joukkoliikenteen pakkokäyttäjiä on väestöstä aina vähintään noin neljäsosa.
Helsingissä oli 327.900 ajokortillista asukasta vuonna 2002. Tämä on 59 % Helsingin koko väestöstä. Näin päin ajatellen joukkoliikenteen pakkokäyttäjiä on 37 % helsinkiläisistä, kun ajatellaan 0 – 6 -vuotiaiden kulkevan vanhempiensa mukana joko joukkoliikenteessä tai autolla.
Tällä tavoin laskien joukkoliikenteen pakkokäyttäjiä on väestöstä reilusti yli kolmannes.
Helsingissä joukkoliikenteen käyttö oli 1,1 matkaa asukasta kohden, kun kaikkiaan matkoja tehtiin asukasta kohden 3,53 kappaletta vuonna 2000. Henkilöautolla matkustettiin 1,29 matkaa. Näin ollen moottoriajoneuvoilla tehdyistä matkoista käytettiin joukkoliikennettä 46 %:ssa. Joukkoliikennettä siis käytettiin enemmän, kuin on pakkokäyttäjien vähimmäisosuus. Tähän tulokseen voidaan tosin tulla myös siksi, että auton käyttäjät tekevät enemmän matkoja kuin joukkoliikenteen käyttäjät.
Paluu sivun alkuun. Paluu etusivulle.
Sivu on tehty 2.8.2004 /AA