Linjan kuva Ilona Mansikan diplomityöstä. Sininen väri on linja rakennetussa ympäristössä, vihreä luonnonympäristössä ja punainen tunnelissa tai sillalla.
Espoossa on valmistunut Ilona Mansikan diplomityönä suunnitelma pikaraitiotien vaikutuksesta ympäristönsä kaupunkirakenteeseen ja imagoon. Työ tuo selkeästi esille joukkoliikenteen, tässä raitiotien ja ympäristön vuorovaikutuksen. Mansikan työ osoittaa, kuinka raitiotie on keino kohentaa ympäristöä ja osa kaupunkisuunnittelua tavalla, jota muut joukkoliikenteen muodot eivät tarjoa. Tämä on ymmärretty ja käytetty hyödyksi yhtenä raitiotien parhaimmista puolista useissa uusissa raitiotiekaupungeissa.
Mansikka on suunnitellut raitiotielinjan pääosin sellaisena, kuin Espoon Kaupunkisuunnittelukeskus on luonnostellut Tapiolan ja Leppävaaran välisen raitiotieyhteyden yleiskaavatyön yhteydessä. Linja lähtee leppävaarasta rautatieasemalta ja kulkee Kehä 1:n länsipuolella Laajalahden kautta Turvesuolle ja siitä etelään Louhentielle ja Pohjantorin kautta Tapiolan liikekeskuksen länsipuolelle.
Linjan kuva Ilona Mansikan
diplomityöstä. Sininen väri on linja rakennetussa ympäristössä, vihreä luonnonympäristössä
ja punainen tunnelissa tai sillalla.
Turvesuota lukuun ottamatta koko reitti kulkee jo rakennettujen alueiden läpi, mutta monin paikoin on mahdollisuus lisärakentamiseen. Työssä on laskettu reitin varrella 600 metrin säteellä pysäkeistä asuvan tällä hetkellä 35.100 espoolaista. Vertailun vuoksi on esitetty Tukholman Tvärbanan asukasmäärä, joka on 30.400 sekä Matinkylän metron asukasmäärä, jonka on ennustettu olevan vuonna 2030 vain 18.700 asukasta.
Yksi Mansikan erinomaisista oivalluksista on liittää raitiolinjan yhteyteen kevyen liikenteen väylä. Kohtalaisen suuri osa linjasta on sijoitettu muualle kuin valmiiden katujen läheisyyteen, ja kevyen liikenteen väylä jäsentää osaltaan raitiotietä osaksi ihmisen, ei autoilun ympäristöä. Mansikan työ osoittaa, että raitiotie toisaalta soveltuu kevyen liikenteen ja kävelyn kanssa samaan ympäristöön vähäisten ympäristöhaittojensa vuoksi. Toisaalta raitiotie myös pystyy kilpailemaan autoilun kanssa siksi, ettei liikennettä ole haittojensa vuoksi pakko sijoittaa etäälle ihmisten toiminnasta, kuten on välttämätöntä edes lähes saman kapasiteetin tarjoavan autotien kanssa.
Toinen tärkeä seikka, jota Mansikka painottaa työssään, on raitiotien liikenneympäristön huolellinen suunnittelu ja korkeatasoinen imago. Mansikka ehdottaa mm. espoolaisten taiteilijoiden teoksia raitiotien koristeiksi. Näin luodaan samalla viihtyisä ympäristö sekä espoolainen identiteetti. Lisäksi Mansikka on oivaltanut, että imago ja brändi sekä niihin liittyvä viestintä ovat osa nykyaikaista tuotteen käsitettä, ja nämä on liitettävä myös raitiotiehen, jotta se saavuttaa asiakkaansa mahdollisimman hyvin.
Mansikan työ on puhtaasti arkkitehtoninen kaupunkisuunnittelun työ. Siinä ei käsitellä liikennettä ja liikennetaloutta. Mansikka on kuitenkin laskenut linjan läpimenoajan ja suunnitellut pysäkkien ja niiden ympäristön liikennetekniset ja ajankäytölliset seikat huomioiden. Linjan pituus on 6 km, ja läpiajoaika 12 min. Pysäkkejä on 10, mutta ne on sijoitettu asemakaavaan siten, että keskimääräisesti laskien pitkästä pysäkkivälistä huolimatta käyttäjät ovat enintään 5 minuutin eli 400 metrin etäisyydellä pysäkistä.
Teknisinä tunnuslukuina on käytetty Espoon Kaupunkisuunnittelun työarvoja pikaraitiotielle. Raideleveys on eurooppalainen normaaliraide 1435 ja vaunun leveys 2,65 m. 2-raiteisen ratalinjan kokonaisleveys on 8 metriä. Vaunun pituudeksi on kaavailtu 25-30 m., mikä tarkoittaa noin 200 - 250 matkustajan vaunuja. Pysäkit tehdään kahden vaunun pituisiksi. Linjanopeudeksi tulee 30 km/h. Ruuhka-ajan 5 minuutin vuorovälillä linja tarjoaa yhteen suuntaan kapasiteetiksi 6000 hlö/h. Vertailun vuoksi on hyvä mainita, että länsimetrosuunnitelmassa on laskettu suurimmaksi matkustajamääräksi vuonna 2030 Espoon ja Helsingin rajalla 5300 hlö./h.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että työn havainnekuvissa on käytetty Eurotram-vaunua, jonka pyöreä muotoilu on tullut tunnetuksi Strassburgin raitiovaunuina. Ei ole yllätys, että modernisti muotoiltu ja avara vaunu on arkkitehdin mieleen.
Diplomityö kokonaisuudessaan löytyy Espoon kaupungin sivuilta tästä
linkistä.
Paluu pääsivulle.
Sivu on tehty 8.8.2003 / AA.