Turussa valmistui toukokuun 2002 lopussa selvitys mahdollisuuksista käynnistää raitioliikenne uudelleen pikaraitiotien periaatteiden mukaan. Raitiotie ulottuisi Turun rajojen ulkopuolelle Rasion kautta Naantaliin sekä idässä Kaarinaan. Koko suunnitellun linjaston kustannuksiksi on laskettu 321 milj. euroa, mutta liikenteen hoidon on laskettu parhaimmassa tapauksessa tuottavan 32,2% ja huonoimmassa tapauksessa vaativan subventiota 29,2%.
Turussa tutkitut pikaraitiotielinjat. Kartta lainattu Turun kaupungin sivuilta.
Pääosin radat kulkeva omilla urillaan, mutta paikoin myös kaduilla. Linjat on toteutettu hyvin oikeaoppisesti sikäli, että päätepisteissään ne korvaavat liityntäliikenteen. Järjestelmän matkustusnopeus on optimoitu sijoittamalla pysäkkejä tiuhaan linjojen päissä sekä kaupungin keskustassa. Väliosuuksilla pysäkkejä on harvemmassa, joskin varsin tiuhassa metromaisiin järjestelmiin nähden. Näin pikaraitiovaunu tarjoaa saman saavutettavuuden kuin vastaavat bussilinjat.
Osan matkaa naantalin linja kulkisi nykyisellä rautatiellä. Tämän vuoksi on kaluston raideleveydeksi suunniteltu sama kuin rautateillä eli 1524 mm. Tampereen tapaista kaksivirtajärjestelmää ei kuitenkaan tarvita, koska Naantalin rata on sähköistämätön. Kalusto olisi nykyaikaista matalalattiakalustoa, jossa yhden yksikön matkustajamäärä on 200 - 300 henkilöä.
Perustamiskustannukset on todettu niin suuriksi, että valtion rahoitus on hankkeen edellytys. Turussa toivotaan myös yhteistyötä Tampereen ja Helsingin seudun kanssa. Kaavoituksessa ehdotetaan kuitenkin otettavaksi huomioon varaukset ratalinjoille.
Turun selvitys löytyy Turun kaupungin sivuilta tästä.
Turku oli Suomen toinen raitiotiekaupunki, kun Viipuri jäi Neuvostoliittoon. Raitioteitä suunniteltiin liikennelaitoksen johtajan Pentti O. Savolaisen johdolla laajennettavaksi 1950-luvulla. Aarne Virtanen piirsi silloin pikaraitotielinjan Raisioon, linjan Kaarinaan sekä kolmannen uuden linjan Nummenpakalta Kuralaan. Näillä laajennuksilla Turku olisi ollut kaupunkiliikenteen edelläkävijä Suomessa. 1960-luvun alussa autoilu oli voimissaan ja yleinen mielipide raitioteiden vastainen. Helsingissäkin ehdotettiin raitioliikenteen lopettamista vuoteen 2000 mennessä. Raitioteiden kehittäminen jätettiin, ja koko järjestelmä alkoi rappeutua. Näin oli luotu pohja raitioliikenteen lopettamiselle.
Raitioliikenne Turussa päättyi 1972, kun raitioliikennettä oli käytetty lähes hoitamattomana jo yli 10 vuoden ajan. Turun uusimmat vaunut olivat telivaunuja 1950-luvulta, mutta suurin osa vaunuista oli vanhempia puukorisia 2-akselisia vaunuja. Päättäjien mielestä raitioliikenne oli kallista ja bussit halvempia. Johtaja Savolainen totesi raitioliikenteen kohtalosta, että raitioliikenne näytti kannattamattomalta, koska kiskojen ylläpito maksettiin liikennelaitoksen kassasta. Bussien aiheuttamat kustannukset katujen rakentamisessa ja ylläpidossa eivät menneet liikennelaitoksen kautta, ja siksi bussit näyttivät halvoilta. Raitioliikenteen lopettamisen jälkeen Turun Liikennelaitos alkoi tuottaa tappiota.
Raitioliikenteen palauttamista on esitetty eri yhteyksissä useaan otteeseen. Yleisesti Turussa on myönnetty, että raitioteiden hävittäminen oli virhe.
Turussa on säilytetty ja kunnostettu kaksi vanhaa moottorivaunua ja yksi perävaunu. Toinen moottorivaunu ja perävaunu ovat ajokuntoisia. Turussa on myös kaavailtu museoraitiotielinjan perustamista. Hanke on kallis, mutta on myös esitetty, että säilyneet vaunut ovat liian arvokkaita käytettäväksi museoliikenteessä. Tukholmassa on rakennettu kokonaan uusi museoraitiolinja Djurgårdenin saarelle. Göteborgissa liikennöidään museoraitiovaunuilla kaupungin keskustassa muun liikenteen seassa.
Paluu edelliselle sivulle. Paluu aloitussivulle.
Sivu on päivitetty 19.10.2002/AA.