Sivukiskovirroitus

Helsingin metron käyttämä sivukiskovirroitus on yksityiskohta, joka tuo metron rakentamiseen satojen miljoonien eurojen lisäkustannukset. Sivukiskovirroituksen vuoksi metro on eristettävä ympäristöstään ja muusta liikenteestä täydellisesti, minkä vuoksi asemat tulevat kalliiksi ja kaikki risteykset on toteutettava silloin.

Sivukiskovirroitus keksittiin Lontoon metroon 1800-luvun lopussa. Metrotunnelit louhittiin tuolloin käsin, ja tunnelista tehtiin vain muutaman tuuman isompi kuin vaunun poikkileikkaus. Virroitukselle ei ollut tilaa kuin raiteen vieressä. Silloin sivukiskovirroitus säästi rahaa.

Koneellinen louhinta on muuttanut tilanteen täysin. Nykyään tunnelit louhitaan tilaviksi. Ne on helpompi vahvistaa, ja tila säästää ilmanpaineongelmilta. Helsingin metron tunnelit on alusta alkaen louhittu niin suuriksi, että niissä olisi voitu käyttää ilmajohtovirroitusta.

Yhden ainoan esikaupunkiaseman hinnassa voitaisiin ilmajohdon ja tasorakenteen ansiosta säästää luultavasti niin paljon rahaa, että nykyiset metrojunat voisi varustaa ilmajohtovirroittimin ja muuttaa metron nykyiset radat ilmajohdolle.

Ilmajohtovirroitteisen metron (U-bahn) asema Dortmundissa. Bussi pääsee suoraan metrolaiturin viereen. Aseman kustannus on vain muutama prosentti tyypillisestä Helsingin metron asemasta. Dortmundin metro on toteutettu pikaraitiotekniikalla.

Paluu edelliselle sivulle. Paluu pääsivulle.