Helsingin raitiotiet kulkevat vain harvoin omilla väylillään. Kuva on Itä-Pasilasta Radanrakentajantieltä, joka on vain raitiovaunuja ja jalankulkijoita varten.
Helsingin ratitiotieverkko on rakennettu lyhyitä poikkeusosuuksia lukuun ottamatta yksinomaan kadulle. Helsingin raitiovaunut eivät siten missään kulje tunnelissa tai muusta liikenteestä kokonaan eristetyllä välylällä. Helsinkiläiset raitiovaunut eivät ole myöskään yhteen kytkettävissä, eli niistä ei voi muodostaa usean vaunun junia, joita kuljettaa vain yksi kuljettaja.
Vaunujen virransyöttö, nopeus, kiihtyvyys ja ovijärjestelyt ovat samanlaiset kuin pikaraitiotiejärjestelmässä. Helsingin yhden metrin raideleveys toimii myös pikaratiotienä.
Koska Helsingin vaunut kulkevat vain yksitellen ja aina katuympäristössä, yhden linjaraiteen kapasiteettia ja nopeutta ei voida nostaa sille tasolle, jolle pikaraitiotiejärjestelmällä ylletään. Kapasiteettia nostetaan kytkemällä useita vaunuja juniksi. Nopeutta nostetaan erillisellä ratalinjalla (joko tunnelissa tai maan pinnalla), jolloin katuliikenteen nopeusrajoitus ja ajoneuvot eivät haittaa raitiovaunun kulkua.
Tällainen suunnitelma oli jo olemassa 1950-luvulla (katso sivua Itä-Helsingin pikaraitiotiestä!). Kyse on pääasiassa vain siitä, että rata rakennetaan tarvittaessa muusta liikenteestä erilliselle väylälle. Suuremman kapasiteetin saavuttamiseksi on hankittava vaunuja, jotka voidaan kytkeä juniksi. Nykyiset vaunut voidaan myös muuttaa sellaisiksi kohtalaisen pienin kustannuksin. Uusista matalalattiaisista Variotram-vaunuista on muualla maailmassa olemassa tällaisia versioita. Suunnitellun toisen metrolinjan voisi toteuttaa hyvin pikaraitiotieksi laajennetulla nykyisellä raitiotiejärjestelmällä. Katso erillistä luonnosta tästä.
Paluu edelliselle sivulle. Paluu aloitussivulle.