Tokiossa on enää 2 raitiolinjaa, mutta seudulla onkin 31 miljoonaa asukasta. Maailman ehkä tehokkain metrojärjestelmä toimii osin kapealla raideleveydellä kuten raitiotiet Helsingissä.
Metrojuna ylittää joen ja alittaa kaupunkijunien Ochanomizun aseman Tokiossa. Marunouchi-linjan raideleveys on 1435 mm. ja virroitus sivukiskolla. JR:n Söbu-linjalla on ilmajohto ja 1067 mm:n raideleveys.
Tokio on Yokohaman kanssa maailman suurin metropolialue. Yhteensä siellä asuu on noin 31 miljoonaa ihmistä asukastiheyden ollessa koko alueella keskimäärin 5900 hlö/km2.
Tokion liikenteen runkona on erittäin kattava raideliikenne, joka kuljettaa päivittäin töihin noin 10 miljoonaa ihmistä. Raideliikenne koostuu Tokion metrosta (3 operaattoria) sekä kaupunkijunista (yksi operaattori, JR). Teknisesti ja matkustajan kannalta ei ole eroa sillä, matkustaako metrossa vaiko kaupunkijunassa. Vaunujen matkustamot, junien nopeus ja asemien tiheys on kaikilla samat. Ero on vain siinä, että kaupunkijunat kulkevat pääasiassa ilmaradoilla katutason yläpuolella kun metroradat on rakennettu pääasiassa tunneleihin. Tokion raitioteistä on jäljellä kaksi linjaa, joita ei ole kannattanut muuttaa metro- tai junalinjoiksi.
Tyypillinen tokiolainen matkustamo. Kapasiteetin maksimoimiseksi istuimet ovat ainoastaan sivusuunnassa. Illalla klo 20:00 aikaan junissa on jo väljää. Kuva on Söbu-linjan junasta, jonka raideleveys on 1067 mm.
Käytössä on kaksi raideleveyttä, normaali 1435 mm. ja kapea 1067 mm. Junien kulkuominaisuuksissa ja nopeuksissa ei ole eroa. Molemmilla kulku on vakaampaa kuin Helsingin leveäraiteisella metrolla. Nopeus ja vuorovälit ovat molemmilla samat. Tunneleissa ajetaan enintään 65 km/h, mutta mutkaisilla rataosuuksilla 40 km/h. Vuorovälit ovat usein 2 min.
Virroituksena on käytössä sekä sivukisko että ilmajohto. Ilmajohto on yleinen myös metrossa. Asemilla ilmajohto on usein asennettu kattoon jäykkänä tankona, jolloin säästetään tilaa korkeudessa.
Aikataulut on tehty 15 sekunnin tarkkuudella. Junissa matkustaa takaohjaamossa konduktööri, joka vahtii matkustajien nousun junaan ja antaa kuljettajalle lähtöluvan. Muutamilla linjoilla on käytössä laiturin reunan kaide ja portit (esim. Toei-Mita line) tai seinä ja ovet (esim: Namboku line). Näillä linjoilla ei tarvita konduktööriä, koska matkustajat eivät voi suistua laiturin ja junan väliin.
Metrojunan konduktööri antamassa lähtömerkkiä kuljettajalle. Japanissa ja myös Tokion raideliikenteessä on vasemmanpuoleinen liikenne. Juna on lähdössä kuvasta oikealle.
Konduktööri ei toimi rahastajana. Lippu ostetaan ennakolta automaatista tai kioskista. Lippu on pahvilippu, joka avaa asema- tai laiturialueelle johtavan portin. Lippu tarvitaan myös asemalta poistuttaessa poistumisportin avaukseen. Lipun hinta riippuu matkan pituudesta. Halvin kertalippu maksoi kesäkuussa 2003 150 jeniä, noin 2 euroa.
Tokiossa on pulaa tilasta, siksi laituritkin ovat hyvin kapeat. JR:n kaupunkijunia Ochanomizun asemalla.
Raideliikenne on Tokion tärkein liikennemuoto ja ainoa tapa liikkua alueella
nopeasti. Henkilöauton omistaminen on sallittua ainoastaan silloin, kun voi
osoittaa autolle pysäköintipaikan.
Paluu sivun alkuun. Paluu pääsivulle.
Sivu tehty 18.7.2003 / AA. Viimeisin päivitys 5.8.2003 / AA.